Leimusilmä
Leimusilmä kuunteli keskittyneesti Kääpäpunan vuodatusta siitä, miten tämä ei omasta mielestään sopinut soturiksi puuttuvien taitojensa vuoksi. Parantaja pani merkille sen, kuinka nuorempi kolli vältteli katsomasta häntä silmiin avautuessaan ja keskittyi sen sijaan siivoilemaan pesän lattiaa. Tämä ei selvästi ollut Kääpäpunasta mukava aihe, vaikka tuo olikin sen itse ottanut puheeksi.
Leimusilmä jatkoi hieman hajamielisesti laskutoimitustaan samalla, kun mietti, miten voisi kohottaa nuoren kollin itsetuntoa. Lopulta hän päätti olla miettimättä sitä liikaa ja naukui: “Jokaisella meillä on omat vahvuutemme. Hyvä soturi ei ole pelkästään sellainen, joka osaa taistella ja saalistaa. On oltava myös soturin sydän.” Hän alkoi koota laskemiaan timjameita siistimmäksi nipuksi. Kääpäpuna kuulosti edelleen siivoavan, mutta Leimusilmä aisti kollin kuitenkin kuuntelevan. Hän ajatteli, että ehkä asiasta keskusteleminen tuntuisi vähemmän vaivaannuttavalta, jos he kumpikin jatkaisivat omien töidensä parissa samalla. “Tiedätkö, minäkin olin ennen erakko. Elämäni alkutaival oli yhtä selviytymiskamppailua, enkä uskonut selviäväni näin pitkälle. Mutta löysin paikkani Eloklaanista Liljatuulen opissa. En ehkä osaa taistella tai saalistaa yhtä hyvin kuin muut klaanitoverini, mutta tiedän yhtä sun toista yrteistä ja parantamisesta. Olen myös aika hyvä kuuntelemaan muita.” Parantaja heitti Kääpäpunan suuntaan leikkisän katseen.
Leimusilmä pyyhki lehtimurut tassuistaan ja kääntyi katsomaan Kääpäpunaa: “Haluatko sinä olla Eloklaanin kissa?”
//Kääpä?
