Leimutassu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
”Olet nyt täysin parantunut viheryskästä ja voit täten palata takaisin normaaliin elämääsi.” Leimutassu siirsi tassunsa pois Lauhalaukan kyljen päältä ja antoi kollin nousta. Tarkastuksessa ei ollut ilmennyt mitään huolestuttavaa. Keuhkot toipuivat yhä rajusta taudista, mutta näin yleisesti oranssivalkoinen soturi oli tarpeeksi terve siirtyäkseen nukkumaan omalle vuoteelleen soturien pesään. ”Muistathan kuitenkin ottaa kevyesti ensimmäiset päivät? Et saa rasittaa itseäsi liikaa, sillä muuten saatat joutua parantajan pesälle toistamiseen.”
Lauhalaukka nyökkäsi. ”Lupaan olla varovainen. Ja kiitos, kun olette pitäneet minusta ja muista sairaista niin hyvää huolta.”
Liljatuuli tassutti oppilaansa vierelle. Leimutassu vilkaisi häneen hymyillen vienosti. ”Tämä on vain työtämme”, hän naukaisi vähättelemättä ja käänsi keltaisen katseensa pesän suuaukolle siirtyneeseen kolliin.
Liljatuuli sanoi lempeän tomerasti: ”Muista pitää huolta itsestäsi ja tulla heti takaisin tänne, jos jälkioireita ilmenee.”
Lauhalaukka huiskaisi häntäänsä osoittaakseen kuulleensa parantajan viestin ja vilahti sitten aukiolle. Leimutassu ja Liljatuuli jäivät kaksin tyhjälle sairasaukiolle, joka oli vielä neljännesosakuu sitten ollut tupaten täynnä yskiviä ja kuumeisia kissoja. Leimutassun ja Mahlahallan tuoman kissanmintun ansiosta kuolonuhreilta oltiin säästytty tällä kertaa ja kaikki olivat parantuneet.
Leimutassu rupesi käärimään vanhoja makuualusia rulliksi, jotta saisi siirrettyä ne helpommin ulos leiristä. Sammalet haisivat jo ummehtuneilta ja niihin oli pinttynyt vahvana sairauden löyhkä. Oli helpotus päästä eroon niistä, jotta pesässä voisi taas hengittää.
Liljatuuli tuli häntä vastaan kun hän oli tulossa ulkoa viemästä viimeisiä rullia. ”Olen menossa ilmoittamaan Mesitähdelle viheryskän taantumisesta. Haluatko tulla mukaan?”
Leimutassu nyökytti päätään myöntävästi ja lähti mestarinsa perään. Aukiolla oli kiitettävästi lunta. Siellä täällä pitkin poikin oli kapeita polkuja, joita pitkin kissat liikkuivat leirin laidasta laitaan. Leimutassu seurasi Liljatuulta yhtä polkua pitkin Mesitähden pesälle, joka sijaitsi Litteäkiven alla. Kivi oli osittain piilossa lumen alla, mutta päällikön pesään vievä kolo oli pidetty puhtaana.
”Mesitähti?” Liljatuuli huhuili pentuetoveriaan pesän suulta. Sisältä kuului vaimea vastaus, joka kutsui tulemaan peremmälle. Leimutassu pysytteli visusti mestarinsa perässä.
”Huomenta.” Valkoinen päällikkö kohottautui istumaan ja hänen vihreät silmänsä käväisivät kummassakin pesään tulleessa kissassa. Hän levitti kasvoilleen ystävällisen hymyn. ”Kuinka potilaamme voivat tänään?”
”Itse asiassa siitä olimme tulossa puhumaan sinulle”, Liljatuuli naukaisi, mutta sen sijaan, että olisi itse kertonut asiasta, hän sipaisikin hännällään Leimutassun kylkeä merkiksi julkistaa ilmoitusasia.
Leimutassu räpytteli silmiään hivenen yllättyneenä, mutta kävi reippaasti asiaan: ”Tarkastimme tänään loput sairasaukiolla olleista kissoista, ja he kaikki olivat terveitä. Tämän perusteella voimme olettaa, että tauti on selätetty.”
”Ainakin tältä erää”, Liljatuuli lisäsi vielä lopuksi. Leimutassu vilkaisi häneen hymyillen. Hän oli otettu siitä, että parantaja oli antanut hänelle moisen kunnian. Hänestä tuntui melkein kuin oikealta parantajalta.
//Mesi?
//398 sanaa
