Leimutassu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Päivät vaihtuivat toisensa perään niin tiuhaa tahtia, ettei Leimutassu ollut pysyä laskuissa mukana. Taisteluharjoituksista oli kulunut jo ainakin puoli kuuta, ja sen jälkeen hän oli käynyt vielä harjoittelemassa saalistusta Hillasielun ja Rastastassun kanssa. Se oli sujunut paljon kivuttomammin, sillä Leimutassu nautti saalistamisesta paljon enemmän kuin toisia vastaan kamppailemisesta.
Oli hän oppinut paljon uutta Liljatuuleltakin; mestari oli näyttänyt hänelle kuollutta jänistä hyväkseen käyttäen, miten luut yhdistyivät toisiinsa. Siitä oli hyötyä, jos hän joskus joutuisi tilanteeseen, jossa pitäisi asettaa vaikkapa sijoiltaan lähtenyt jalka paikoilleen. Ajatus ei järin innostanut Leimutassua, mutta hän tiesi, ettei voinut sellaisessa tilanteessa kääntää selkäänsä avun tarpeessa olevalle.
Ulkona oli satanut koko aamun kylmää tihkua, mutta nyt se oli muuttunut raivokkaaksi kaatosateeksi, jonka hän kuuli runtelevan parantajan pesän kattoa pelottavalla voimalla. Vettä pääsi paikoin valumaan sisälle pesään, mutta vauriot eivät olleet suuria, joten ne voisi paikata helposti sateen laannuttua.
”Liljatuuli? Oletko sinä täällä?” Leimutassu havahtui järjestelemästä yrttejä pinoihin, kun hermostuneen kireä ääni kuului sairasaukiolta. Liljatuuli hänen vieressään nousi seisomaan ja sipsutti tulijaa vastaan. Leimutassu jätti tehtävänsä kesken ja meni mestarinsa perässä.
”Onko jokin hätänä, Korppisiipi?” Liljatuuli oli juuri kysymässä mustavalkealta naaraalta, kun Leimutassu tuli hänen vierelleen kuuntelemaan. Korppisiipi liikutteli korviaan vaivaantuneesti, aivan kuin Leimutassun läsnäolo olisi jotenkin häirinnyt häntä. Leimutassu ei ottanut siitä pahakseen, sillä tiesi, että kissoilla menisi jonkin aikaa tottua ajatukseen, että hän oli nykyään Liljatuulen oppilas ja kulki joka paikkaan tämän mukana kuin varjo.
”Vatsassani on tuntunut outoa vääntöä jo jonkin aikaa ja minulla on ollut äkillisiä pahoinvointikohtauksia”, soturi kertoi häntäänsä levottomasti heilutellen.
”Mitä jos kävisit tuohon sammalille pitkäksesi, niin minä tutkin sinut”, Liljatuuli maukui rauhallisesti ja osoitti korvillaan tyhjää makuusijaa. Korppisiipi kampesi itsensä sille jokseenkin vaivalloisen näköisesti, kuin hänen ei olisi kestänyt taittaa itseään edes pikkuisen ennen kuin vatsaa alkoi jo kivistää.
Leimutassu seurasi kiinnostuneena, miten hänen mestarinsa paineli varovasti naaraan kupeita tassullaan. Sitten hän keskeytti tutkimuksensa ja viittasi Leimutassua tulemaan lähemmäksi. ”Kokeilepa tästä kohtaa”, hän kehotti hiljaisella äänellä, ilmeisesti sen takia, ettei halunnut hermostuttaa tutkittavana olevaa Korppisiipeä enempää.
Asettaessaan tassunsa soturin pehmeälle vatsalle Leimutassu tunsi sen alla heikon liikahduksen. Hänen sydämensä tuntui pysähtyvän ohikiitävän hetken ajaksi, ennen kuin hän uskalsi ottaa tassunsa pois ja katsahtaa mestariinsa. Liljatuulen silmissä oli lämpöä, kun tämä vahvisti oppilaansa epäilykset nyökäyttämällä hieman päätään.
”Onko se jotakin vakavaa?” Korppisiipi nosti päätään ja kuulosti nyt hyvin huolestuneelta.
Liljatuuli pudisteli päätään ja antoi naaraalle luvan nousta istumaan. ”Olet oikein hyvässä kunnossa”, hän sanoi, ja sitten hänen naamalleen suli lempeä hymy. ”Onneksi olkoon, Korppisiipi: odotat pentuja.”
Hetkeen Korppisiipi ei osannut sanoa mitään. Hän vain tuijotti parantajaa ja tämän oppilasta tyrmistyksen vallassa. ”Pentujako? Et kai vain huijaa?” hänen onnistui sopertaa lopulta.
”Niiden pitäisi syntyä suurin piirtein kahden kuun päästä. Yritä pitää itsestäsi hyvää huolta, äläkä kursaile tuoresaaliin kanssa. Sinun on nyt ruokittava itsesi lisäksi myös pentusi.” Liljatuuli silitti vähän poissa tolaltaan olevan soturittaren selkää hännällään.
Leimutassu näki järkytyksen katoavan vähitellen soturinaaraan kasvoilta, ja tämä nyökäytti nyt huomattavasti rauhallisempana päätään Liljatuulelle. ”Selvä on. Kiitos.”
Sen jälkeen hän nousi ylös ja tassutti hieman huterin askelin pois pesästä. Leimutassu ei vieläkään voinut uskoa olleensa todistamassa tätä hetkeä. Ja parin kuun päästä hän pääsisi mahdollisesti auttamaan Liljatuulen kanssa uuden elämän syntymisessä!
//513 sanaa
