Leimutassu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Leimutassu oli siivoamassa lehtisilppua varaston pohjalta, kun yhtäkkiä Aurinkokajo tupsahti Pohjapennun kanssa sairasaukiolle. Hän oli tassutellut heitä vastaan, ja kuningatar oli kertonut hänelle, että pieni pentu oli kai vilustunut. Pienokainen itsekin oli valittanut huonoa oloaan ja kysynyt Leimutassulta, voisiko hän auttaa.
”Katsotaan, mitä voin tehdä helpottaakseni oloasi”, hän vastasi ja kyyristyi pennun tasolle. Pohjapennun silmissä oli kuumeinen kiilto ja hänen pieni, vaaleanpunainen nenänsä oli räästä kostea.
Leimutassu nousi seisomaan ja viittoi hännällään kohti tyhjää vuodetta, joka sijaitsi pesän perällä suojassa läpivedolta. ”Siirtäisitkö hänet tuonne, niin käyn sillä välin hakemassa tarvikkeita?” hän pyysi Aurinkokajolta, joka nyökkäsi ja kumartui nappaamaan pennun niskanahasta ylös.
Hän jätti Aurinkokajon ja Pohjapennun sairasaukiolle ja kiiruhti itse varastolle noutamaan yrttejä, joiden tiesi laskevan kuumetta ja helpottavan tukkoisuutta. Liljatuuli ei ollut nyt paikalla, mutta kyllä hän yhden vilustuneen pennun hoitaisi. Pohjapentu tarvitsi vain oikeita rohtoja ja lepoa, ja pian hän olisi kuin uusi kissa!
Leimutassu palasi pian kaksikon luokse mukanaan laventelia ja purasruohoa. Hän laski kantamuksensa maahan sammalvuoteen viereen ja kääntyi sitten Pohjapennun puoleen, joka näytti aivan mahdottoman surkealta.
”Parantavatko nuo hänet?” Aurinkokajo kysyi huolestuneesti ja silmäili hänen tuomiaan yrttejä. Leimutassu nyökkäsi.
”Parantavat kyllä. Annan Pohjapennulle vähän rohtoja ja laitan hänet sitten lepäämään, joten hänellä ei ole hätää. Sinä voit turvallisin mielin mennä takaisin Loistopennun luokse”, hän vakuutteli ja rupesi samalla erottelemaan purasruohon lehtiä Pohjapennulle syötäväksi.
Kilpikonnalaikkuinen kuningatar nyökäytti päätään edelleen hyvin levottoman oloisena, mutta poistui kumminkin paikalta ja antoi Leimutassun hoitaa työnsä. Leimutassu ojensi purasruohon lehdet Pohjapennulle, joka katsoi niitä epävarmasti.
”Syö ne vain nopeasti”, hän kehotti pentua. ”Ne eivät ehkä maistu kovin hyvältä, mutta olosi helpottaa pian sen jälkeen.”
Pohjapentu katsoi häntä, sitten taas lehtiä, ja lipoi ne sitten pikku kielellään suuhunsa ja rupesi pureskelemaan. Leimutassu katsoi, että hän söi kaikki lehdet, ennen kuin asetteli laventelit vuoteeseen pennun ympärille, jotta hän hengittäisi nukkuessaan niiden tuoksua. Hän oli kuullut joskus Liljatuulelta, että se auttaisi vilustumiseen.
”No niin, nyt voit panna silmät kiinni ja nukkua hyvin”, Leimutassu naukaisi pehmeästi ja paineli sammalia tiiviimmin valkoisen kollipennun turkkia vasten. ”Kun heräät, olosi pitäisi olla jo parempi.”
Pohjapentu ei ruvennut inttämään vastaan, vaan hän sulki silmänsä saman tien ja käpertyi tiukemmaksi keräksi. Välillä hän niiskutti nenäänsä estääkseen sitä vuotamasta, mutta viimein pentu vaipui unenkaltaiseen tilaan ja hänen suunnaltaan kuului enää pelkästään vaimeaa tuhinaa.
Myöhemmin Liljatuuli palasi etsimästä yrttejä. Hän ei ollut löytänyt paljoa, mutta vähäinenkin saalis riitti näissä olosuhteissa. Pohjapennun olotila ei ollut muuttunut mihinkään suuntaan sinä aikana. Pentu vain nukkui ja nukkui ja saattoi välillä herätä vaihtamaan asentoa.
”Annoin hänelle purasruohoa kuumeeseen ja laventelia hoitamaan vuotavaa nenää”, Leimutassu kertoi mestarilleen samalla kun naaras purki tuomiaan kärsineitä kasvin lehtiä varastoon. Liljatuuli nyökäytti päätään hyväksyvästi.
”Hyvä. Käyn jossain vaiheessa tiedustelemassa hänen oloaan ja katson sitten, tarvitseeko hänelle antaa vielä jotain muuta”, parantaja maukui ja kosketti Leimutassun lapaa hännällään. ”Olipa onni, että sinä olit täällä vastaanottamassa hänet.”
Leimutassu röyhisti hiukan rintaansa ylpeänä. Oli aina yhtä mukava kuulla kehuja Liljatuulelta. Hän tassutti mestarinsa viereen ja ryhtyi auttamaan häntä lehtien lajittelussa.
Jonkin ajan kuluttua sairasaukion suunnalta kuului uusi ääni. Leimutassu kurkisti kivien välistä ja näki Korppisiiven työntyvän peremmälle kumppaninsa Hiilihammas perässä. Hän tassutti kaksikkoa vastaan.
”Tarvitsetteko jotakin?”
Korppisiipi niiskaisi nenäänsä. Leimutassu pani sen heti merkille. Hänkin on varmaan onnistunut vilustuttamaan itsensä tässä kylmyydessä, hän arveli, mutta odotti kuitenkin kohteliaasti, että jompikumpi avaisi ensiksi suunsa ja kertoisi asian omin sanoin.
”No, minulla on ollut tänään vähän outo olo”, Korppisiipi sanoi ja niiskutti taas nenäänsä. ”Minusta tuntuu, että olen ehkä tulossa sairaaksi.”
”Meillä onkin täällä jo yksi potilas, joka kärsii samasta vaivasta”, Leimutassu sanoi ja viittasi hännällään Pohjapentua kohti. ”Jää tänne ainakin täksi yöksi, niin annamme sinulle samat rohdot hoitamaan tuota, ettei se mene pahemmaksi.”
Korppisiipi suostui mukisematta, ja ennen kuin hän suuntasi etsimään itselleen vapaata nukkumapaikkaa yöksi, hän kosketti neniä kumppaninsa kanssa. ”Joudut nukkumaan tämän yön yksinäsi”, hän kehräsi. ”Nähdään huomenna, kun voin paremmin.”
Kaksikko vaihtoi hiljaiset hyvästit, kunnes tummaturkkinen kolli poistui pesästä ja Korppisiipi hiippaili lähimmälle löytämälleen sammalvuoteelle. Leimutassu palasi takaisin parantajan pesään, jossa Liljatuuli oli keskeyttänyt työskentelynsä ja odotti oppilaansa raporttia.
”Uusi vilustuminen”, Leimutassu ilmoitti. ”Määräsin hänet vuodelepoon ja sanoin hakevani hänelle yrttejä.”
Liljatuuli nyökkäili, mutta jokin hänen ilmeessään oli muuttunut. Naaras näytti siltä kuin olisi yrittänyt muistaa jotakin aikojen takaa, mutta ei millään meinannut saada ajatuksesta kiinni. Leimutassu ei jäänyt murehtimaan mestarinsa outoa käytöstä pitkäksi aikaa, vaan hän suuntasi hakemaan samoja yrttejä, joita oli antanut aiemmin Pohjapennulle.
Seuraavana aamuna Leimutassu ja Liljatuuli menivät yhdessä tarkistamaan potilaiden voinnin. Korppisiipi niiskutti yhä enemmän ja hänelle oli noussut yön aikana kuume. Kun Liljatuuli lähti hakemaan hänelle lääkettä, Leimutassu meni katsomaan Pohjapentua.
Pentu nuokkui hereillä, mutta hän näytti siltä, ettei ollut täysin perillä siitä, missä mentiin. ”Huomenta, Pohjapentu”, Leimutassu naukui ystävällisesti. ”Millainen olo sinulla on?”
//Pohja?
//768 sanaa
