Leimutassu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Mahlahallan muuttunut käytös sai Leimutassun epäilemään, olivatko kermanvärinen soturi ja Lauhalaukka hyviäkin ystäviä. Hän ei kyllä ollut koskaan nähnyt kaksikkoa yhdessä, ja Mahlahallasta paistoi muutakin kuin vain huolta ystävänsä puolesta. Oli se mitä tahansa, Leimutassu tahtoi auttaa.
”Kyllä minä ainakin haluaisin uskoa niin”, hän vastasi uskaamatta lupailla liian suuria. Oranssi-valkoisen kissan kunto ei ollut liikahtanut suuntaan taikka toiseen, eikä kissanminttu ollut ainakaan vielä osoittanut minkäänlaisia parantavia vaikutuksia hänessä. Se saattoi viedä oman aikansa, tai sitten soturin yrttimäärä piti tuplata, että se alkaisi tehota. Leimutassu aikoi tehdä kaikkensa, jotta kaikki sairasaukiolla olevat kissat pelastuisivat. ”Lauhalaukka on hyväkuntoinen kissa”, hän jatkoi vähän rohkaisevammin. ”Hänen ennusteensa ovat hyvät. Mikäli hän malttaa pysyä vuodelevossa ja syö kiltisti lääkkeensä, hänen pitäisi olla kunnossa tuota pikaa.”
Mahlahalla nyökkäsi. Hän yritti hymyillä, mutta hymy oli kireä ja hädin tuskin huomattava. Jokin selvästi painoi soturin mieltä. Leimutassu oli oppinut aika hyväksi tunteiden lukijaksi, joten hän yleensä huomasi, jos joku oli allapäin tai salaili jotakin. Se oli tärkeä taito parantajan työssä.
”Kuule, haluaisitko sinä, että veisin Lauhalaukalle terveisiä sinulta? Se saattaisi piristää häntä”, Leimutassu naukaisi muka ohimennen, vaikka oikeasti hän halusi nähdä, millaisen reaktion kysymys sai kissassa aikaan. Mikäli Mahlahalla haluaisi puhua jostain mieltään painavasta, hänellä oli siihen nyt tilaisuus hänen kanssaan.
//Mahla?
//203 sanaa
