Leimutassu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Leimutassu yllättyi vähän, kun Harhatassu halusi ottaa hänen unessaan näkemänsä tähtikissan taas puheeksi. Miksi se kiinnosti tätä?
”Sain kyllä”, hän vastasi hieman viiveellä, sillä oli jäänyt muistelemaan viimeisintä untaan, jossa tähtikissa oli ilmestynyt hänelle. Se oli tapahtunut sinä yönä, jonka oli ollut tarkoitus olla hänen viimeisensä Eloklaanissa, mutta sitten hän oli tajunnut, että hänestä kuului tulla tämän klaanin parantaja jonakin päivänä ja oli päättänyt jäädä. ”Hän sanoi nimekseen Kortelampi – oli kuulemma joskus muinoin Myrskyklaanin parantaja”, hän jatkoi.
Harhatassun ilme oli kysyvä. ”Myrskyklaanin?” hän toisti hämmentyneen kuuloisena. Leimutassu räpäytti silmiään pariin kertaan, tajuten vasta nyt, mitä oli sanonut.
Hän kohautti lapojaan. ”Niin. Sellainen on kai joskus ollut olemassa kauan ennen Eloklaania – tai Kuolonklaania”, hän naukaisi itsekin asiaa pohtien. Liljatuuli oli kyllä maininnut hänelle klaaneista joskus, mutta jostain syystä hänelle ei ollut tullut mieleenkään kysellä asiasta enempää. Kaipa hän ei ollut kokenut sitä silloin niin tärkeäksi – ja nyt hän sai katua typeryyttään jälkikäteen.
Ennen kuin Harhatassu ehti esittää lisää polttavia kysymyksiä, Salviakatse keskeytti heidän jutustelunsa: ”Tämä saa luvan kelvata. Harhatassu ja Tuulitassu, tulisitteko tänne?” Naaras viittasi hännällään kahta oppilasta siirtymään pienen metsäaukean keskustaan.
Leimutassu katseli sivusta, miten soturioppilaat tassuttivat Salviakatseen osoittamille paikoille. ”Seuraavaksi harjoittelemme vihollisen kampittamista. On hyödyksi taistelussa, jos onnistuu horjuttamaan vastustajansa tasapainoa sen verran, että pääsee iskemään heikkoihin kohtiin”, soturitar selitti häntä viuhtoen ja silmäili kumpaakin oppilasta vuorollaan. Leimutassu huomasi Harhatassun hännänpään värisevän hieman epävarmasti.
”Kivaa!” Tuulitassu kiljahti innosta ja pomppi paikallaan. ”Saanko kokeilla kampittaa Harhatassun ensin, saanhan?” Naaraan metsänvihreät silmät säkenöivät.
Salviakatse vaihtoi katseita soturitoverinsa kanssa; Viherkatse nyökäytti päätään ehdotuksen hyväksymisen merkiksi. Tuulitassu näytti silti, ettei ollut pysyä turkissaan. »Hän varmaan pystyisi loikkaamaan kuuhun tuolla energialla», Leimutassu ajatteli ja päästi pienen nauruntuhahduksen.
Hän jäi istumaan syrjempään aukion laidalle sillä välin kun Salviakatse ja Viherkatse valmensivat oppilaitaan tulevaa harjoitusta varten. Harhatassu vilkaisi Leimutassuun päin mietteliään näköisenä, mutta käänsi sitten katseensa saman tien takaisin Tuulitassuun, joka oli valmiina viemään kollilta jalat alta hetkenä minä hyvänsä. Leimutassu liikahti lonkkiensa päällä ja kiepautti häntänsä käpälilleen, jääden odottamaan mielenkiinnolla harjoituksen alkamista.
//Harha?
//327 sanaa
