Leimutassu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
”Paremmin”, Leimutassu vastasi. Hän repäisi itselleen lihasuikaleen rusakon koivesta. ”Lisäsimme kissanmintun määrää, ja hänen kuumeensa alkoi laskea. Parissa päivässä hänen pitäisi olla kunnossa”, hän arveli ja haukkasi taas lihaa. Jokainen makea suullinen täytti hänen tyhjää vatsaansa ja antoi hänelle lisää voimia. Viime päivät olivat olleet raskaita. Mahlahalla näytti huojentuneelta.
”Se on hyvä kuulla.” Hän kurkotti nuolaisemaan rintaansa. Leimutassu söi oman osuutensa rusakosta loppuun ja rupesi sitten pesemään naamaansa. Myös Mahlahalla siistiytyi.
Kun he molemmat olivat valmiita, Leimutassu hypähti tassuilleen ja köyristi selkänsä venytykseen. Hän vilkaisi parantajan pesän suuntaan mietteliäänä.
”Kunhan Lauhalaukka voi paremmin, järjestän teille kahdelle tapaamisen”, hän lupasi Mahlahallalle, joka näytti siltä, ettei ollut varma, oliko tiedosta enemmän innoissaan vai kauhuissaan. Leimutassu kosketti hänen lapaansa kevyesti. ”Kunhan saatte sovittua, asiat palaavat taas entiselleen.”
”Niin kai”, Mahlahalla huokaisi ja hymyili vaisusti. Leimutassu katsahti häneen vielä viimeisen kerran, ennen kuin lähti astelemaan takaisin parantajan pesälle.
”Muuten, kiitos ruokaseurausta!” hän huikkasi vaalealle kollille lapansa yli ja virnisti.
”Mikä on vointi?” Leimutassu katsoi, miten yrtit katosivat nopeasti Lauhalaukan suuhun. Oranssivalkoinen soturi nielaisi lääkkeen alas ja kääntyi katsomaan häneen hymyillen.
”Paremmin”, tämä naukaisi pirteämmän kuuloisena. ”Kissanmintusta on ollut apua.”
”Hyvä juttu”, Leimutassu kehräsi ja rupesi samalla keräämään yli jääneitä lehtiä kasaan. Sivusilmällä hän näki, miten kolli ryhtyi pesemään turkkiaan, joka oli päässyt sairastamisen aikana melko huonoon kuntoon. Oli hyvä merkki, että hän jaksoi taas välittää omasta hygieniastaan.
”Milloin sinä ja Mahlahalla ajattelitte puhua?” parantajaoppilas töksäytti kysymyksensä suoraan. Hän ei mahtanut itselleen mitään. Hän halusi nopeuttaa asioita ja saada soturit sopimaan välinsä.
Lauhalaukka jännittyi. Hänen sininen katseensa lipui hitaasti Leimutassuun, joka kohtasi sen järkähtämättä. ”Miten sinä tiedät Mahlahallasta ja minusta?” hän sihahti hiljaisella äänellä, ikään kuin olisi pelännyt jonkun muun kuulevan keskustelun. Leimutassu räpäytti silmiään hiukan kummissaan.
”Mahlahalla kertoi, että teidän välillänne on tapahtunut paljon. Ymmärsin, että kyseessä on väärinkäsitys, ja ajattelin, että haluaisitte kenties sopia”, hän maukui turhia kiertelemättä. Lauhalaukan hännänpää alkoi nykiä.
”Meillä ei ole mitään puhuttavaa”, soturi ärähti ja käänsi päänsä poispäin. Hän ei enää suostunut vilkaisemaankaan Leimutassuun päin.
Leimutassu tukahdutti huokaisun. Aikuiset osasivat olla ärsyttäviä jääräpäitä silloin kun sille päälle sattuivat. ”No, joka tapauksessa sinun pitäisi olla kunnossa parissa päivässä”, hän sanoi ja lisäsi sitten hieman viiveellä: ”Suosittelisin silti miettimään sitä, mitä sanoin. Elämäsi saattaisi helpottua huomattavasti.”
Jäämättä odottamaan vastausta hän palasi yrtteineen varastolle. Kunhan Lauhalaukka olisi tervehtynyt, hän järjestäisi vaikka salaa tapaamisen Mahlahallalle ja hänelle, jotta he saisivat sopia välinsä.
//Mahla?
//390 sanaa
