Leimutassu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Leimutassu kiitti Tähtiklaania mielessään siitä, ettei pentunut ollut syönyt mitään. Minkään yrteistä ei olisi pitänyt olla tappava, mutta niiden syömisestä saattoi silti seurata ikäviä sivuvaikutuksia. Sitä paitsi, yrttejä ei löytynyt tähän aikaan vuodesta juuri ollenkaan, joten jokainen turhaan syöty lehti oli suuri menetys parantajille.
”Mitä nuo siniset marjat ovat?” Kultapentu kysyi aihetta vaihtaen ja osoitti tassullaan katajanmarjoja, joista osa oli yhä kiinni oksassa. Pentu oli tunkeutunut pesälle luvatta, mutta Leimutassu ei viitsinyt vihoitella hänelle. Nyt kun hän kerran oli täällä, Leimutassu voisi opettaa hänelle pari hyödyllistä tietoa.
”Ne ovat katajanmarjoja”, parantajaoppilas vastasi ja pyöritteli tassullaan pari marjaa Kultapennun eteen, jotta pentu voisi tutkia niitä tarkemmin.
Kultapennun viikset värisivät uteliaasti. ”Mihin niitä käytetään?”
”Kun vatsakipuinen syö näitä, kivun pitäisi rauhoittua”, Leimutassu kertoi. ”Lisäksi näitä käytetään antamaan voimaan ja helpottamaan niiden kissojen oloa, jotka kärsivät hengitysvaikeuksista.”
Kultapennun vihreät silmät loistivat tiedonjanosta. Ne hapuilivat katseellaan uutta kohdetta yrttivaraston monista kasveista. Leimutassua huvitti ajatus siitä, että pentu kuulusteli häntä yrteistä. Jos Liljatuuli olisi vain ollut kuulemassa!
//Kulta?
//162 sanaa

