Lieskakajo
Kirjoittaja: Aura
Lieskakajo katseli, kun Haavepentu laski hetken petejä, mutta pian kollipentu kyllästyi tylsään hommaan. Kolli tuhahti hyväntuulisena, pentu muistutti häntä. Hän kyllästyi myös tuollaisiin tylsiin hommiin nopeasti. Kolli vilkaisi Haavepentua huolestuneena ja kumartui pienemmän pennun tasolle.
”Onko kaikki hyvin Haavepentu?” raitaturkki kysyi huolestuneella äänensävyllä ja hänen korvansa lerpahtivat, kun pentu naukui ettei uskonut emonsa antavan lupaa täällä nukkumiseen. Sitä kolli oli pelännytkin, kai tässä oli mukana jonkinlaiset emonvaistot? Ja sisaruksethan olivat tuossa iässä erityisen läheisiä, joten tuntuisi varmasti omituiselta nukkua ilman veljeä.
”Minä ymmärrän kyllä, ehkä sinun pitää palata perheesi luokse, etteivät he huolestu. Vaikka olisin minä sinut mielelläni pitänyt luonani kauemmin”, kolli naukui ja hymyili sitten uudelle ystävälleen iloisesti, kun Haavepentu ehdotti seikkailua pentutarhalle. Haavepentu oli sitten mukava pentu ja Lieskakajo toivoi, että saisi hänestä pitkäaikaisen ystävän. Vaikka Lieskakajo sosiaalisena kissana tunnettiin, sydänystäviä hänellä ei liiemmin ollut.
”Sehän kuulostaisi vallan hurjalta seikkailulta. Ja jos sinä olet mukanani, niin ehkä minä sitten uskallan tulla”, Lieskakajo henkäisi ja pukkasi Haavepentua toverillisesti.
”Kaikki hyvin pikkuveijari? Esittelen sinulle mielelläni leirin huomenissa loppuun! Kelpaisiko sitä ennen kuitenkin mäyräkyyti tai juoksukilpailu pentutarhalle?” kolli virnisti ja Haavepentu tapitti häntä leveä hymy kasvoillaan. ”Mäyräkyyti kiitos!” pentu maukaisi hymyillen ja kollisoturi kumartui niin, että pentu pääsisi helpommin hänen kyytiin. Lieskakajon oranssihtava häntä huiski iloisesti ja leikkisästi, kun pentu valmistautui kipuamaan raskasrakenteisen kissan leveään selkään.
//Haave?
// 215 sanaa
