Lieskakajo
Kirjoittaja: Aura
Lieskakajo istui leirin ulkopuolella ja katsoi lehtikadon taivaan tähtiä. Nuori kolli vetäisi häntänsä käpäliensä suojaksi ja räpäytti vihertäviä silmiään. Lieskakajo katseli tähtiä aika usein ja niiden aikana hän mietti Kharonia. Kolli tuli mieleen tähdistä, ei Lieskakajo tiennyt miksi. Ehkä hän sisimmässään pelkäsi Kharonin, hänen entisen parhaan ystävänsä kuolleen. Raidallinen kollikissa niiskaisi hiljaa ja luimisti korviaan. Tulisiko toinen enää koskaan takaisin? Samassa Lieskakajo kuuli takaansa askelia ja hän kääntyi katsomaan. Kolli huomasi ystävänsä Nokkospilveen tulleen hänen taakseen. Soturikolli hymyili naaraalle ja taputti tassullaan paikkaa vieressään.
”Mietitkö jälkeen Kharonia?” naaras naukaisi hiljaisella äänellä ja väläytti pienen hymyn. Kolli nyökkäsi toiselle vaisusti ja siirsi katseensa taas tähtitaivaalle.
”Kharonin lähdöstä on kulunut aikaa, mutta silti toivoisin hänen palaavan pian. Tai edes joskus, vaikka aika epätodennäköistähän se on”, raitaturkki huokaisi ja nojasi varovaisesti raidalliseen naaraskissaan. Hän halusi vain olla hiljaa ja katsella tähtösiä. Pieni haukotus purkautui väsyneen ja haikean kollin suusta, mutta hän oli tässä tyytyväinen. Kunhan Nokkospilvi ei lähtisi, niin Lieskakajo selviäisi kyllä. Kolli kietaisi häntänsä naaraan ympärille ja sulki silmänsä.
// 167 sanaa
