Lieskakajo
Kirjoittaja: Aura
Lieskakajo juoksi Nokkospilven kanssa rinta rinnan lumisessa maastossa, lähellä leiriä. Kolli hihkaisi heleän huudahduksen ilmoille ja heitti naaraskissan kasvoille lunta. Nokkospilvi ulahti muka vihastuneena, mutta oranssiturkkinen kolli kissa hekotti huvittuneena. Naaras kiri nopeasti hitaan Lieskakajon ja näytti ystävälleen kieltä. ”Halpamainen temppu!” naaras tuhahti, muttei ollut oikeasti loukkaantunut kollin lumipesusta.
”Mitäs sanot tästä Herra Lumikisu!” ruskeanvalkoinen kissa ulvahti yhtäkkiä ja kaatoi ystävänsä paksuun lumihankeen. Naaras hieroi kylmää lunta Lieskakajon naamaan ja loikki sitten kauemmaksi. Kolli ravisteli lumia naamaltaan ja pälyili ympärilleen. Minne ihmeeseen se Nokkospilvi nyt olikin kadonnut? Lieskakajo ravisteli loputkin lumet turkistaan ja lähti sitten hölköttelemään. Mihin kummaan Nokkospilvi oli kadonnut?
”Lieskakajo, täällä!” kuului tuttu naukaisu ja kolli huomasi Nokkospilven suunnanneen leirin suuaukolle.
”Voitin!” naaras kehuskeli tyytyväisenä ja tuuppasi kollia toverillisesti. Lieskakajo tuhahti eikä sanonut asiaan enää mitään. Kilpailuhenkisenä kissana hän oli tyytymätön häviöönsä, mutta leiriin paluu oli hyvä idea. Hän oli kaksikon juoksukilpailun alussa maininnut, että kolli ei voisi olla kauaa ulkosalla, sillä häntä odotti soturien velvollisuudet.
”Minun pitääkin viedä Kultatassu harjoittelemaan. Hän edistyy hurjaa kyytiä”, raidallinen kolli naukui tyytyväisellä ja ylpeällä äänellä. Lieskakajo vilkuili Nokkospilveä salaa, hänestä lumi puki naarasta. Lieskakajosta Nokkospilven turkki oli muutenkin nätti, ei sillä että hän kehtaisi mitään naaraalle sanoa.
”Nähdään taas, voitan sinut mielelläni koska tahansa uudestaan”, naarassoturi kikatteli ja huiskautti hännällään raidallisen kissan kuonoa. Lieskakajo hymähti toiselle hyvästeiksi ja suuntasi sitten aukiolle. Hän löysikin Kultatassun jutustelemasta Aurinkotassun, tuon pesätoverin kanssa.
”Tervehdys nuoriso! Pahoittelut Aurinkotassu, mutta voisin varastaa Kultatassun tästä harjoittelemaan kanssani”, kolli hymyili ja katsoi Aurinkotassua hieman pahoittelevalla katseella. Lieskakajo kääntyi kannoiltaan ja lähti Kultatassun edellä tassuttelemaan kohti leirin suuaukkoa. Lumi narskui Lieskakajon varpaiden alla ja hän vilkaisi Kultatassuun.
”Ajattelin, että me voisimme kiipeillä. Utusielu järjesti kiipeilyharjoituksista aina todella hauskoja ja yritän parhaani mukaan olla sinulla yhtä hyvä mestari, kun hän oli minulle. Siispä ajattelin, että me ensin kiipeilisimme ja sen jälkeen voisimme harjoitella vielä jotain muuta, jos et ole väsähtänyt. Miltä tämä kuulostaisi sinun korvaasi?” Lieskakajo ehdotti oppilaalleen ja nosteli koipiaan reilusti pitääkseen itsensä lämpimänä.
”Verryttele koipesi hyvin, kiipeily sujuu silloin paremmin ja näin vältämme pahimmat lihasrevähdykset. Ja kun et lähde kiipeilemään aivan kylmin tassuin, et todennäköisesti putoa”, kolli selosti Kultatassulle matkalla kiipeilypuulle.
// Kulta?
// 352 sanaa
