Lieskakajo
Kirjoittaja: Aura
Lieskakajo ähki ja puhisi konkatessaan kohti kitkeriltä yrteiltä pesää, joka tunnettiin myös nimellä parantajanpesä. Kolli oli kompastunut puunjuureen jahdatessaan jänistä ja hänen saalistaminen oli loppunut välittömästi siihen. Ja se ärsytti Lieskakajoa, hän ei ollut ehtinyt saada yhtään saalista ja se tuntui soturista siltä, että hän oli pettänyt koko klaanin. Yleensä parantajanpesälle joutuminen ei häntä haitannut, sillä siellä odotti eräs erittäin tärkeä, laikkuturkkinen kissa… Leimusilmä. Lieskakajon salaistakin salaisempi ihastus, kolli joka sai hänen sydämensä lepattamaan villisti. Parantajakissan näkeminen tuntui Lieskakajosta siltä, että hänen sisällään olisi leijaillut valtava perhoslauma. Päästessään parantajanpesän sisälle Leimusilmä tuli häntä välittömästi vastaan ja se sai punaturkkisen hymyilemään vienosti.
”No, jänis viritti minulle ansan ja juoksi suoraan puunjuuren yli. Minä taas en osannut varautua siihen ja lensin kuperkeikkojen kautta mukkelis makkelis”, Lieskakajo vitsaili hieman ja ojensi hieman turvonneen käpälänsä parantajalle katseltavaksi.
”Miltäs näyttää? Teroitin kynteni juuri eilen”, kolli jatkoi vitsailuaan. Hän yritti peitellä hermostumisensa huumorin alle ja toivoi, että kolli ei huomaisi hänen punasteluaan..
//Leimu?
