Lieskakajo
Kirjoittaja: Aura
Kasvoilleni kohosi yllättynyt, mutta utelias ja hyväntahtoinen virne, kun Hiilihammas kertoi hänen nuoruudessaan liikkuneista juoruista. En ollut kuullut niistä aiemmin, mutta kyllähän minä Hillasielun muistin.
“No, olihan hän ihan komea kolli, että..”, kiusoittelin Hiilihammasta leikillään, mutta sisälläni liikahteli omituisia tunteita. En halunnut ottaa niistä selvää, en ainakaan nyt, joten ravistelin ne pois. En halunnut tämän kävelyn muuttuvan kokonaan minun terapiasessiokseni. Sitä paitsi mikä muukaan olisi yhtä paljon minun tyylistäni, kuin tunteiden pakoilu ja välttely? Jep, ei mikään. Keskustelumme Eloklaanin riistatilanteesta ja pentujen määrästä jäi aika suppeaksi. Minua pelotti, että jos keskustelisimme siitä liian pitkään, se muuttuisi todeksi ja kohta klaani olisi täynnä nälkäisiä suita. Eloklaanin ja Kuolonklaanin välit eivät myöskään olleet hyvät. En epäillyt hetkeäkään etteikö Kuolonklaani olisi valmis varastamaan meiltä riistaa, jos nälänhätä kävisi tarpeeksi suureksi.
“Tiedän, että tämä on paljon pyydetty, mutta.. Voisitkohan sinä ehkä mainita nimeni Korppisiivelle? Siis ihan silleen vain ohimennen, että olet huomannut minun ahkeroivan ja voisin olla sopiva valinta varapäälliköksi. Paitsi jos itse tavoittelet sitä asemaa”, virnistin toverillisesti. Hiilihammaskin olisi loistava valinta varapäälliköksi. Kolli oli uskollinen ja halusi muille hyvää. En pistäisi ollenkaan pahitteeksi, jos saisin kutsua häntä varapäällikökseni.
“Mitenkä on, kaipailetko johtoasemien perään? Kyllähän se Hiilitähti kuulostaisi hienolta vai mitä?” kysyin uteliaasti. Hiilihammas ei vaikuttanut erityisen kunnianhimoiselta, mutta toinen olisi silti varmasti täydellinen valinta varapäälliköksi.
Keskustelumme soljui päälliköistä takaisin viiksiä värisyttelevään aiheeseen, ihastuksiin. Ja Hiilihampaan kysymys sai minut kiemurtelemaan; monestakin eri syystä. Ensimmäinen syy oli se, että en ollut varma mitä mieltä Leimusilmä oli, jos kertoisin asiasta. Ja toisekseen, en vieläkään tiennyt tunteistani. Tai tiesin, mutta tiesin vähän liikaakin. Sitä oli vaikea selittää. Sitä tunnetta, kun haluaa olla toisen lähellä niin paljon, että sattuu. Mutta samalla tietää, että se ei ole kuitenkaan mahdollista. Leimusilmä, klaanin parantaja, ei pentuja. Minä, Lieskakajo, soturi, ehkä jopa tuleva varapäällikkö. Perheellinen kissa, jolla on pentutarhassa useampi pieni Lieskakajon alku. Miten sellainen voisi koskaan toimia? Hiilihampaan utelias katse sai minut kuitenkin sortumaan. Kolli oli luotettava, ei hän varmastikaan juoruaisi sitä eteenpäin.
“Jos pysyt hiljaa, niin hyvä on, voin paljastaa kuka se on”, naukaisin salamyhkäisesti ja tulin hieman lähemmäksi Hiilihammasta, kuka kohotti kulmaansa yllättyneenä.
“Oliko sinulla juttua Mesitähden kanssa vai miksi tämä on noin salaista?” soturi kysyi leikillään. Naurahdin huvittuneena, sepäs se vasta olisikin, jos olisin sotkenut käpäläni klaanipäällikköön. Onneksi Mesitähti ei ollut tyyppiäni, vaikka ei toisessa mitään vikaa ollutkaan. Se olisi vain hassua.
“Heko heko. Mutta et sinä nyt niiiin kaukana ollut. Hän on, tuota.. Leimusilmä”, sain lopulta sanotuksi ja vetäisin syvään henkeä. En ollut varma miten Hiilihammas reagoisi tähän.
“Ja tuota.. Ongelma on se, että minulla ja Leimusilmällä on ollut jotain juttua eikä siitä ole kovin kauaa. Se katkesi, kun Nokkospilvi alkoi odottaa uutta pentuetta. Mutta Kujekulta sai tietää asiasta jo aikoja sitten ja meillä meni melkein välit sen takia”, jatkoin ja luimin korviani hieman häpeissään. Olin melkein menettänyt koko perheeni tämän takia. Mutta samalla en voinut olla miettimättä sitä kaikkea mitä minä olisin saanut, jos olisin jatkanut. Olisiko minulla ja Leimusilmällä jotain elämääkin suurempaa rakkautta jaettavana? Tiesin, että tein väärin, kun edes mietin sitä. Silti usein herätessäni toivoin, että minun olisi ihan pakko käydä parantajanpesällä ja saisin tekosyyn nähdä hänet. Mutta todellisuus oli haavekuviani karumpi. Todellisuudessa Leimusilmä olisi varmaan laittanut Vienotassun hoitamaan minut tai sitten hoitotilanne olisi ollut hyvin vähäsanainen, kylmä ja kiusallinen. Naurahdin hermostuneesti paikatakseni hiljaisuutta. Tilanteeni oli niin monimutkainen.
“Ja.. Ja minä olen aivan solmussa omien tunteideni kanssa”, kuiskasin itku kurkussa ja suljin silmäni. Yritin pidätellä itkua, mutta muutama kyynel pääsi siitä huolimatta vierähtämään poskelle. Inhosin sitä, kun en voinut kontrolloida tunteitani. Olin niin huono tunneasioissa. Ei ihme, että tyttäreni oli samasta puusta veistetty.
“Minä välitän Nokkospilvestä niin paljon, hän on Haavemuiston lisäksi paras ystäväni ja tukipilarini. Mutta, en vain tiedä. Minä pelkään, että minä en rakasta häntä samalla tapaa, kun hän rakastaa minua. Minä haluaisin kyllä, ihan totta. Mutta minä en tiedä rakastanko, äh minä en tiedä yhtään mitään”, niiskaisin ja naurahdin jälleen. Vilkaisin Hiilihammasta pää kallellaan ja hymyilin huvittuneena.
“Mitä sanot toveri, taidan olla aika toivoton tapaus?” kysyin ja pukkasin toista toverillisesti.
Minä pidin Hiilihampaan seurasta enkä tajunnut miksi minä en ollut viettänyt hänen kanssaan enemmän aikaa. Kolli oli hauska ja mukava. Päätin, että ottaisin seuraavaksi tehtäväkseni tutustua kolliin enemmän. Kaipasin ystäviä, sillä monet ystävistäni olivat kuolleet fyysisesti tai ainakin henkisesti. Ja Hiilihammas oli kanssani melkein samaa ikäluokkaa, joten me pystyimme ymmärtämään toisiamme. Olimmehan me molemmat perheellisiä kissoja ja jo kokeneita sotureita. No, Hiilihammas vieläkin kokeneempi. Ihailin sitä miten kolli oli selvinnyt kaikesta ja vain kasvattanut tietotaitouttaan. Hiilihampaan tapa suhtautua asioihin vaikutti minun silmiini selväjärkiseltä ja rauhalliselta. Se oli hienoa, sillä olin itse aikamoinen kuumapää. Epäilin tulisiko minusta vanhetessani vielä enemmän Hiilihampaan kaltainen. Se vaikutti kuitenkin toiveajattelulta. Ei kissa karvoistaan pääsisi, en ainakaan minä. Tähtitaivaan kirkas tuike sai minut tuntemaan kuitenkin toivoa. Ehkä minä todella oppisin käsittelemään tunteitani nykyistä paremmin. Pitäisi vain jaksaa opetella ja olla kärsivällinen. Ja viimeisenä mainittu ei ollut vahvuuteni.
//Hiltsuuu?
SuperKP-boosti käytössä
