Lieskakajo
Kirjoittaja: Aura
Lieskakajo katsoi alkavaa kokousta ylpeänä. Kissajoukosta kuulunut hälinä alkoi hälventyä, sillä Mesitähti valmistautui aloittamaan kokouksen. Kolli nosteli käpäliään hermostuneena, saisiko Kharon hyvän mestarin? Jos ei saisi, niin kolli kyllä nostaisi asiasta mekkalan. Hänen parasta ystäväänsä ei kukaan.. huono kouluttaisi. Raitaturkki kohensi ryhtiään, kun kollipäällikkö pyysi pentukaksikkoa astumaan eteen. Lieskakajo väisti ja hymyili toiselle kannustavasti. Nyt se olisi menoa, laikukas pentu saisi oppilasnimensä ja hänet nimitettäisiin Haavetassuksi. Kollin tekemän paljastuksen jälkeen hän ei ollut nähnyt toista enää Haavepentuna. Lieskakajolle toinen tulisi olemaan aina Kharon. Kollin vihreät silmät seurasivat nimitystä tarkkaavaisena, kun Mesitähti naukui uuden kollin oppilasnimen. Sitten vanhempi kolli naukui jotain, suorastaan hämmentävää, mutta iloista! Lieskakajon leuka suorastaan loksahti auki, kun Mesitähti antoi Kharonin hänen oppilaakseen. Leveä hammashymy alkoi piirtyä kollin punertaville kasvoille, kun Mesitähti naukui hyveitään ja innosta värähtelevä kolli asteli oppilaansa, parhaan ystävänsä luokse. He koskettivat neniään ja kollisoturi pukkasi sen jälkeen Kharonia huomaamattomasti. Hän oli sanomassa tuoreelle oppilaalle jotain, mutta muisti samassa, että olisi aika nimittää Uskopentu -tassuksi. Olikohan Uskopennullakin tuollainen salanimi? Kolli seuraili hieman laiskahkosti, kun Kharonin veli sai oppilasnimensä. Kollin mestariksi tuli Lauhalaukka, vanhempi ja kokeneempi soturi. Lieskakajo vilkaisi hermostuneena Kharonia, olisikohan laikkuturkki halunnut ennemmin kokeneen soturin? Raidallinen mietti asiaa omasta näkökulmastaan, hän olisi ennemmin ottanut parhaan ystävänsä mestarikseen, kun kokeneen kissan. Mesitähti nosti häntänsä pystyyn sen merkiksi, että kokous olisi viimein ohi ja kissat saisivat hurrata vastanimitettyjen oppilaiden oppilasnimiä.
”HAAVETASSU, HAAVETASSU!! Uskotassu!” Lieskakajo hurrasi ääni raikuen ja hänen häntänsä alkoi heilumaan innostuneena, kun Kharon avasi suunsa. Kollioppilas intoili tulevista harjoituksista ja loikki mestarinsa ympärillä iloisena.
”Mitäs sanoisit, jos lähtisimme katsastamaan Eloklaanin reviiriä ja rajat? Sen jälkeen jos jaksat, voisimme käydä läpi saalistuksen perusteita”, Lieskakajo ehdotti iloisena ja katsellessaan hajaantuvaa kissajoukkoa, hänen katseensa kohtasi Utusielun kanssa. Vanhempi naaras hymyili hänelle kannustavasti, kollisoturi sai siitä turvaa ja luottoa. Nyt se olisi menoa, hänen ensimmäinen oppilaansa! Hän kouluttaisi Kharonista soturin, josta Eloklaani ja tärkeimpänä – kolli itse olisi ylpeä.
”Ja sitten mennään, tätä on odotettu, eikö?” Lieskakajo naukaisi ja viittasi heidän ensitapaamiseensa, kun silloinen Haavepentu olisi halunnut lähteä ulos leiristä. Uskotassu oli jo kadonnut Lauhalaukan kanssa pois Litteäkiven läheisyydestä, soturi ei ollut seuraillut heidän menoaan sen tarkemmin. Raitaturkki lähti johdattamaan kohti leirin uloskäyntiä, hänen viiksensä värähtelivät ja hän kääntyi uteliaana tuoreen oppilaan puoleen.
”Voisimme käydä puolet reviiristä läpi tänään ja puolet huomenissa? Sitten sinulle jää myös aikaa tutustua uusiin pesätovereihisi ja tehdä myös peti valmiiksi”, Lieskakajo ehdotti hyväntuulisena, voisiko päivä mennä tästä enää paremmin? Kolli oli täysin varma, ettei mikään pilaisi hänen päiväänsä tai pyyhkisi iloista hymyään soturin huulilta.
//Kharon?
//410 sanaa + KP-boosti
