Lieskakajo
Kirjoittaja: Aura
Lieskakajo suki käpäläänsä tyytyväinen, hyväntuulinen ilme naamallaan. Kollin koutsaama joukkue oli voittanut hiirenkorvan suuret harjoitukset ja hän oli varsin ylpeä Kultatassusta. Totta kai myös Ampiaistassusta ja Aurinkotassusta, kolmikko oli pelannut hyvin yhteen! Tämän enempää ylpeämpi hän ei voisi olla oppilastaan! Kultatassusta tulisi pian oppilas ja se tuntui Lieskakajosta samaan aikaan haikealta, mutta samalla taas hän oli naaraan puolesta hyvin iloinen. Kolli muisti omat oppilasaikansa, kuinka hän oli odottanutkaan soturiksi pääsyä! Se oli ollut nuoren kollin mielestä paras juttu ikinä! Lieskakajo hymähti ääneen muistellessaan oppilasaikojaan, niistä oli hetki.. Vaikka ei niistä nyt niin kauaa ollut! Eihän? Lieskakajo huomasi Helmipilkun, Eloklaanin uuden soturin lähestyvän häntä. Naaras oli liittynyt hetki sitten klaaniin veljensä Oksakuiskeen kanssa ja he olivat kotiutuneet kaipa ihan hyvin. Liekkiturkkinen kolli ei ollut ottanut koskaan kontaktia naaraaseen, mutta hän tutustuisi mieleellään uuteen klaanitoveriinsa – nykyään -. Entinen Lieskakajo olisi todennäköisesti halveksunut toista taustansa takia, mutta hänen erakkotaustainen mestarinsa Utusielu oli muovannut nuoren kollin maailmaa. Nykyään Lieskakajo oli kaikkien kaveri! Ja olihan hänen paras kaverinsa myös erakko nykyään. Mitenköhän toisella perheensä kera meni, olivatko nuo löytäneet sen onnen mitä he olivat lähteneet etsimään? Naaras esitteli itsensä Helmipilkuksi ja Lieskakajo väläytti toiselle rennon hymyn.
”Hei Helmipilkku, nimeni on Lieskakajo. Mukava että löysit tiesi Eloklaanin joukkoihin!” kollikissa virnisti toiselle ja heilautti häntänsä käpäliensä suojaksi. Lieskakajo kohensi hieman ryhtiään ja katseli naarasta hiljaa. Naaras vaikutti hieman… eksyksissä olevalta? Varmasti oli rankkaa hylätä erakkoelämä ja muuttaa klaaniin.
” Onko kaikki hyvin?” Lieskakajo uteli sitten ja sai vastaukseksi lyhyen nyökkäyksen, kera hieman vaivaantuneen hymyn.
”Millainen sinun elämäsi on?” Helmipilkku kysyi varovaisella äänellä, selvästi naaras vältteli tunkeilua.
”Minun elämäni koostuu nykyään vain soturintehtävistä, tiedäthän! Partiointia, Kultatassun kouluttamista ja saalistamista. Mutta minä nautin tästä, olen omistautunut koko elämältäni Eloklaanille. Mutta totta kai minä pidän hauskaa, en tasan ole mikään tylsä kissa! Kisailemme useasti Nokkospilven, hyvän ystäväni kanssa. Ja välillä olen käynyt kiusaamassa Leimusilmää ja pihistämässä häneltä yrttejä, hih!” vihreäsilmäinen kissa hihitti huvittuneena. Parantajaoppilas ei ollut arvostanut sitä niin paljoa, mitä Lieskakajo oli asialle nauranut!
”Miten sinä olet viihtynyt Eloklaanissa? Mukavaa että sinulla on veljesi mukana. Tarkoitan, olisi varmasti rankkaa tulla vieraaseen paikkaan aivan yksin”, Lieskakajo naukui ja mietti samalla Kharonia. Onneksi toisella oli Deimos ja vanhempansa, hän ei olisi ikinä yksin. Lieskakajo mietti toista useasti ja toivoi, että myös Kharon muistaisi hänet.
”Et sinä olisi sattumalta törmännyt erakkona sellaiseen valkeaan kolliin, jonka turkissa on tummanharmaita laikkuja. Eriparisilmät, sininen ja meripihka?” soturi uteli toiveikkaana, mutta sai naaraalta takaisin pään pudistuksen.
”Olen pahoillani, ei ainakaan satu mieleen”, Helmipilkku vastasi pahoittelevalla äänellä ja kolli nyökkäsi toiselle. Lieskakajo oli hieman pettynyt siihen, että Kharon ei ollut kulkenut samoja reittejä naaraan kanssa, mutta muisteli heidän sanoneen jotain reissusta kauas klaaneista. Tähtiklaani johdattaisi heidät vielä yhteen, siitä Lieskakajo oli vuoren varma.
”Pidätkö sinä uimisesta? Onneksi pian tulee viherlehti, niin pääsee taas polskuttelemaan! Harmillisesti vain rakenteeni ei ole siihen ihanteellinen, joten en ole mikään paras uimari. Entä sinä?” raitaturkki naukui sitten iloisemmalla äänensävyllä. Lieskakajo katseli toista pää ystävällisesti ja uteliaasti kallellaan, ja mietti saisikohan toisesta joskus seuraa mainioihin ”Lieskakajo”-ideoihinsa!
// Helmi?
