Lieskakajo
Kirjoittaja: Aura
Katsoessani Hiilihammasta pystyin melkein arvaamaan mitä kollin päässä liikkui. Hiilihampaalla ja Korppisiivellä oli jo kolme, ei, neljä pentuetta. Viisi pesuetta kuulosti Lieskakajon korviin paljolta, vaikka ei hän toisen valintoja tuomitsisi.
“Vanhoja, te kaksi, älähän nyt viitsi. Tässähän melkein tuntee itsensä itsekin ikälopuksi”, virnistin toiselle ja tuuppasin häntä toverillisesti. Hiilihampaan mainitessa pennunpennut, aloin miettimään saisinko niitä itsekin. Jos Kujekullalla todella oli jotain juttua Järviloisteen kanssa, pennunpentuja voisi pian ollakin tulossa.
“Kimalaistoive taitaa todella pitää pennuista? Hän on kyllä esimerkillinen emo, harmi että Tähtiklaani ei ole ollut niin armelias hänen pentujaan kohtaan. Mutta onneksi he saivat Irvikidan kanssa uuden mahdollisuuden”, nau’uin ja äänestäni paistoi myötätunto. Pystyin hyvin ymmärtämään millaista oli menettää oma pentu, mutta niin pystyi Hiilihammaskin. Kolli oli kokenut ihan liikaa menetyksiä ja tuskaa. Jutustelujemme aikana myyrä oli huvennut parempiin suihin ja lopulta edessämme oli vain rippeet. Nuolaisin huuliani, ateria oli ollut kerrassaan varsin herkullinen. Ruskeaturkkisen ehdotus iltakävelystä kuulosti minusta hyvältä. Taivas näytti kauniilta ja ilma oli sopivan kirpeä, ei liian kylmä. Kampesin itseni pystyyn ja venyttelin selkääni.
“Kävely kuulostaa hyvältä, lähdetäänkö vaikka niityille päin?” ehdotin vanhemmalle kollille. Uumoilin, että niityillä ei olisi ketään ja ajattelin, että voisin samalla pohtia Hiilihampaan kanssa Kujekullan suhde-elämää. Tyttäreni oli mennyt niin vaikeaksi, että toinen oli hyvää vauhtia työntämässä itseään kohti ongelmia. Kohti samanlaisia ongelmia mihin olin sotkenut itseni jo vuodenaikoja sitten. Hölköttelin Hiilihampaan vierellä leiristä ulos ja katselin maisemia hiljaisuudessa. Mietin miten muotoilisin kysymykseni. En halunnut levitellä tyttäreni yksityisasioita, mutta en uskonut kollin juoruavan niitä eteenpäin ja myönnettäköön, uteliaisuuteni rajat olivat kaukana.. Kun olimme päässeet tarpeeksi kauaksi kuulevista korvista, päätin avata suuni:
“Kuule Hiilihammas, oletko huomannut Kujekullan viettävän erityisen paljon aikaa jonkun muun kuin Järviloisteen kanssa? Tarkoitan siis, no. Minä puhuin Kujekullan kanssa aiemmin päivällä ja hän kyseli minulta omituisia. Se on varmasti kaikille selvää, että Järviloiste on kiinnostunut hänestä, mutta Kujekulta ei vaikuta olevan niin mukana.. Minä tiedän, että en voi liikaa puuttua hänen elämään, mutta en haluaisi, että hän sotkee asioita heti alkumetreillä”, selitin Hiilihampaalle hieman hermostuneena. Tiesiköhän Hiilihammas minusta ja Leimusilmästä? Klaaneissa juorut liikkuivat niin nopeasti, joten aina joku ulkopuolinen tiesi jotain..
//Hiili?
SuperKP-boosti käytössä
