Lieskakajo
Kirjoittaja: Aura
Lieskakajo vältteli Leimusilmän ärsyyntynyttä katsetta ja nosteli käpäliään tapansa mukaan hermostuneena. Kolli teki niin aina, kun hän ei tiennyt mitä sanoisi ja nyt Leimusilmä oli saanut hänet taas sanattomaksi. Tosin tällä kertaa kyse ei ollut siitä, että kollin komeus olisi vienyt Lieskakajon sanat suusta..
“Minä halusin vain jutella ja tietää miten sinulla menee”, punaturkkinen kolli mutisi parantajalle korvat pään sivuille painuneina. Hän astui yhden askeleen lähemmäksi, mutta Leimusilmä peruutti heti muutaman, ottaen tietoisesti hajurakoa soturiin.
“Kuinka sinä edes kehtaat kysyä minulta tuollaista, kaiken sen jälkeen? Sitä paitsi, joillain meillä on töitäkin. En minä voi vain hillua kaiket yöt täällä sinun seuranasi”, laikkuturkkinen sihahti ärsyyntyneenä ja sai Lieskakajon nolostumaan. Olihan tämä ajankohtana ollut ehkä vähän huono..
“Etkö sinä ymmärrä kuinka itsekäs kissa sinä oikein olet? Oletko missään vaiheessa ajatellut ketään muuta, kuin itseäsi? Oletko edes miettinyt miltä minusta tai Nokkospilvestä tuntuu?” Leimusilmä jatkoi turhautuneena. Lieskakajo siirsi vihertävän katseensa taas maahan, hän ei kestänyt kohdata salarakastajansa katsetta. Leimusilmän sanat osuivat suoraan hänen sydämeensä. Ei kolli ollut tahalleen ollut itsekäs, asiat olivat vain niin vaikeita. Kolli meni usein solmuun ja ei kestänyt kertoa totuutta. Lieskakajo ei halunnut loukata ketään, mutta usein hän sai pienetkin asiat valkoisilla valheilla suurempaan solmuun.
“Asiat, ne.. ne eivät vain ole niin yksinkertaisia ja-”, Lieskakajo änkytti, mutta Leimusilmä pudisteli päätään.
“Lieskakajo, sinä et ole enää pentu. Sinun on opittava ottamaan vastuu omasta tekemisestäsi”, Leimusilmä vastasi välittömästi ja vilkaisi parantajanpesäänsä.
“Minä.. Minä tiedän, minä vain.. Onko tämä nyt siis tässä?” punaturkkinen naukaisi lopulta itku kurkussa. Oliko tämä nyt kerrankin sitä vastuunottamista? Mutta mitä jos Leimusilmä vastaisi, että hän ei haluaisi enää jatkaa.. Mitä jos tämä kaikki loppuisi tässä ja nyt? Lieskakajoa pelotti. Hän olisi halunnut vain karata tästä tilanteesta ja toivoa, että aamulla kaikki olisi hyvin. Että hänellä ei olisi tämänlaisia ongelmia. Että aamulla kaikki olisi vain helpompaa ja pehmeämpää.
//Leimu? 🙁
