Lieskatassu
Kirjoittaja: Aura
Lieskatassu venytteli käpäliään autuaana ja virkeänä. Hän oli makoillut pitkään sammalilla ja kertonut pesän muille oppilaille eilisestä saalistusretkestään. ”Niinpä! Sitten minä nappasin sen myyrän, joka oli takuulla mestarianikin isompi”, kolli liioitteli pilke silmäkulmassaan ja hymyili kahdella oppilaalle, Rastastassulle ja Paatsamatassulle. ”Niinpä niin ja siilit lentää. Sinustahan vasta tuli oppilas”, Rastastassu totesi tuhahtaen ja muljautti silmiään epäuskoisena. ”Usko pois! Kenties siilit lentävät joku päivä. Hei, meidän pitäisi mennä ottamaan siitä selvää”, Lieskatassu maukui hymyillen ja heilautti käpäläänsä ilmassa. Lieskatassu nousi pystyyn ja vilkaisi vielä oppilaskaksikkoa. ”Ehkei se iiihan Utusielun kokoinen ollut, mutta melkein ainakin!” liekkiturkkinen kolli huikkasi poistuessaan pesästä viileähköön ilmaan. Kolli veti syvään henkeä ja täytti keuhkonsa raikkaalla ilmalla. Oppilas halusi päästä jo puuhailemaan jotain, kenties saalistamaan tai taistelemaan? Oli miten oli, Lieskatassu halusi tehdä edes jotain. Kolli tarkkaili vihreät silmät uteliaina aukion tapahtumia ja oli istahtamassa pesän eteen tien tukkeeksi, kunnes Utusielu ilmestyi paikalle.
Lieskatassu ilahtui puheliaan mestarinsa näkemisestä, hänestä olisi kiva päästä harjoittelemaan. Pieni tuulenvire pörrötti kollin turkkia ja oppilas värähti tuntiessaan sadepisarat turkissaan. Vesi oli hänestä aika mukavaa ja Lieskatassu odotti uintiharjoituksia aina eniten. ”Harjoittelemme tänään jäljittämistä, sää on ihanteellinen haastavampiinkin harjoituksiin”, kilpikonnakuvioinen naukui ystävällisesti ja heilautti häntäänsä merkiksi seurata. Lieskatassu hymähti ja räpäytti vihreitä silmiään uteliaana harjoituksia kohtaan. ”Mitä meinaat? Mitä saan jäljittää? Hei, pääsenkö jäljittämään Kuolonklaanin soturia?” Lieskatassu henkäisi, mutta Utusielu pudisti päätään huvittuneena. ”Voin toki yrittää olla yhtä hurja, kuin Kuolonklaanin soturit”, naarassoturi naukaisi hymyillen ja näpäytti oppilastaan hännällään ystävällisesti. ”Odota sinä tässä, silmät kiinni. Tehtävä on seuraavanlainen; minä piiloudun ja sinä etsit. Teen harhautuksia, joten etsiminen on sinulle vaikeampaa”, Utusielu selitti harjoitustaan rauhallisella äänensävyllä ja Lieskatassu sulki sitten silmänsä.
Kolli kiemurteli hieman paikoillaan, hän olisi halunnut jo päästä suorittamaan etsimisvaihetta. Raitaturkki odotteli hetken ja kuunteli nummen ääniä. Kun aikaa oli kulunut Lieskatassun mielestä tarpeeksi, oppilas räväytti silmänsä auki ja pälyili ympärilleen. Sade piiskasi kollin punertavaa turkkia ja hän värähteli kylmyydestä. Onneksi ei tuullut, muuten hän saattaisi vaikka jäätyä tänne. Lieskatassu ajatteli hetken; mistä hän aloittaisi? Aivan, kollioppilas etsisi hajujäljen. Lieskatassu maisteli ilmaa ja yritti saada hajujäljestä kiinni. Raitaturkin häntä viuhtoi innokkaana ja Lieskatassu pyöri ympyrää hajujäljen perässä. Ehkei tämä ollut oikea hajujälki? Kolli kohautti olkiaan ja lähti etsimään nummilta uutta hajujälkeä. Ehkei Utusielu ollutkaan nummilla? Niin tietenkin, eihän sinne voisi edes kunnolla piiloutua. Lieskatassu läpsäisi poskeaan huvittuneena omasta typeryydestään. ”Olen tulossa!” kolli hihkaisi ja pinkaisi eteenpäin. Hän lähtisi etsimään mestariaan sekametsästä, siellä oli paljon piilopaikkoja. Oppilas oli kuitenkin hidas, siis hyvin hidas. Joten matka ei taittunut kovin nopeasti, mutta laikukas naaras saisi nyt vain odotella piilossaan. Lieskatassu tirskahti ja teki pieniä, hassuja loikkia itsekseen, seuratessaan löytänyttään hajujälkeä. Oppilas puuskahti hiljaa saapuessaan sekametsän siimekseen, kollin pitäisi vain löytää parempi hajujälki. Lieskatassu maisteli ilmaa ja lähti kyyryssä seuraamaan jälkeä, jonka hän oli löytänyt. Lieskatassu lähti kiertämään puuta ja kiersi sen muutaman kerran. Raitaturkin häntä piiskasi ilmaa ja Lieskatassu pysähtyi, kuin seinään. Mihin se jälki oli nyt kadonnut? Kolli kuuli kuitenkin puusta kahahduksen ja kolli päästi hyväntuulisen naukaisun ilmoille.
”Löysinpäs sinut!” Lieskatassu kiljaisi ja jännitti takajalkojaan. Hän lähti kiipeämään puuhun, jotta voisi virallisesti löytää mestarinsa. Utusielu ei ollut kiivennyt kovin korkealle, sillä Lieskatassun koulutus oli vasta alussa ja luultavasti hän tippuisi kiivetessään latvaan. ”Löysithän sinä minut, hienoa”, naaras naukaisi iloisesti hymyillen ja elehti hännällään, että olisi aika kavuta takaisin maanpinnalle. Lieskatassu teki naaraskissalle tilaa ja antoi toisen mennä ensin. Tottuneesti laikukas kissa laskeutui puusta ja katsoi sitten Lieskatassuun odottavana. Kolli nielaisi ja lähti laskeutumaan varovaisesti. Sade oli kuitenkin liukastanut oksat ja laskeutuminen oli käynyt toiselta liiankin helpon näköisesti. Lieskatassu asetti tassunsa harkitusti, mutta keskittyminen herpaantui ja oppilas meinasi liukastua. ”Äh”, kolli valitti hiljaa ja loikkasi kömpelösti viimeiseltä oksalta alas. ”Hyvin se sujui, harjoitusta vaan!” Utusielu naukaisi kannustavasti ja Lieskatassu hymyili hieman.
”Olet taitava jäljittäjä, odotahan vain. Ensi kerralla järjestän oikeasti vaikeat harjoitukset”, Utusielu naurahti hyväntuulisena. Lieskatassu tassutteli mestarinsa perässä odottavana ja kallisteli päätään. ”Mitä me teemme seuraavaksi? Olen jo nyt valmis vaikeisiin harjoituksiin, ihan totta!” kolli naukui, mutta sai vastaukseksi vain huvittuneen naurahduksen. ”En epäile yhtään, mutta katsotaan niitä sitten myöhemmin. Menemme nyt leiriin, sinulla on hetki vapaa-aikaa ja sitten lähdemme saalistamaan. Ehkä voisimme kehittää sinulle saalistustaktiikan, mikä ei vaatisi niin paljon nopeutta”, laikkuturkki pohti miettivällä äänellä ja Lieskatassu vain katseli käpäliään vaitonaisena. Hänen saalistustaitonsa, ne olivat suorastaan surkeat. Kolli oli ollut lähes kuun oppilaana, eikä hän ollut saanut kuin sen yhden myyrän. Häntä hävetti se hieman, vaikka Utusielun mukaan tilanne ei ollut toivoton. ”Lieskatassu, katsoisitko eteesi?” naaras havahdutti kollin ajatuksistaan, sillä punaturkki meinasi törmätä leirin seinämiin. ”Kuten sanoin, olet nyt vapaa. Haen sinut myöhemmin saalistamaan”, Utusielu huikkasi ja lähti soturienpesälle päin. Lieskatassu haukotteli ja ravisteli märkää turkkiaan. Sade ei ollut hellittänyt sitten yhtään koko päivänä. Kohta metsä peittyisi veteen ja heistä tulisi kalakissoja. Ei ainakaan tarvitsisi saalistaa typeriä saaliseläimiä. Kalakissat. Siinä vasta suunnitelma.
//778 sanaa
