Lieskatassu
Kirjoittaja: Aura
Lieskatassu tuumaili kalakissasuunnitelmaansa mietteliäänä. Kenties hän voisi tiedustella jonkun toisen kissan mielipidettä hänen mahtavaa suunnitelmaansa kohtaan. Kolli haukotteli suu ammollaan ja ravisteli märkää turkkiaan. Mokoma sade, tässähän ihan todella kasvattaisi pian suomut turkkiinsa. Lieskatassu nosti katseensa käpälistään ja vilkaisi uteliaana Hiilihampaaksi esittäytyvää kollia. ”Hei Hiilihammas, olen Lieskatassu”, oppilas virnisti uteliaana, hän ei ollutkaan jutellut aiemmin tälle tummanruskealle kollille. Soturi myös kertoi, että aikoinaan hänenkin mestari oli ollut Utusielu. ”Onko Utusielu sitten niin vanha?” raitaturkki naurahti huvittuneena, ei kuitenkaan mitenkään ivallisella tavalla. ”Ja oppilaana on aivan mahtava! Voi kehitellä omia, upeita suunnitelmia ja tehdä vaikka mitä hauskaa! En malta odottaa, että olen soturi. Sitten pääsen yksin leiristä ja vaikka mitä kivaa! Kenties saan myös oman oppilaan, siitä tulisi upeaa!” Lieskatassu hölötti intoillen oppilasajoistaan. ”Millainen sinun oppilasaikasi oli? Oliko Utusielu samanlainen mestari; Kannustava ja keksi hauskoja harjoituksia?” punaturkki kysyi vanhemmalta kissalta. Hän kyllä piti Utusielusta, naaraalla oli aina uusi idea takakäpälässään ja hän ei ikinä lannistunut. ”Ainakin hän on kärsivällinen. Tai sitten vain turhautunut eikä kehtaa sanoa. Olen nimittäin koko oppilasaikanani napannut tasan yhden saaliin”, kolli huokaisi, typerät saaliit.
”Mutta kuules, minulla olisi yksi aivan tajunnanräjäyttävä suunnitelma!” kolli henkäisi, luoden suunnitelmansa ympärille jännitettä. Tummanruskea kolli ei nimittäin ikinä arvaisi hänen kalakissasuunnitelmaansa. Hiilihammas kohotti kulmaansa kysyvänä ja Lieskatassu virnisti ylpeänä. ”Nimittäin, oletkos ikinä miettinyt tätä! Entäpä jos lehtisateen aikaan kissat muuttuisivat kalakissoiksi! Ajattele kuinka helppoa se olisi, metsähän melkein peittyy veteen. Ja tätä menoa se todella peittyy”, raidallinen kissa maukaisi ja heilautti käpäläänsä ilmassa. ”Noh, yllätyitkö?” oppilas kysäisi heti perään ja naurahti Hiilihampaan ilmeelle. ”Kieltämättä minä yllätyin. Ja ei, en ole tullut ajatelleeksi tätä”, soturi naurahti, kenties hieman vaivaantuneena. Olihan Lieskatassun suunnitelma mahdoton toteuttaa. ”Joten lähdetkö mukaan toteuttamaan tätä? Mitäs sanot Hiilihampainen?” Lieskatassu kysyi, iloinen ja odottava virne kasvoillaan. Oppilaan hännänpää heilahteli levottomasti, hän halusi tehdä jotain. Se erakkokin oli täällä, kenties jäädäkseen?
