Lilja
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Puoli kuuta kului kuin siivillä. Daisysta oli tullut uusi hyvä ystävämme, vaikka hän suhtautuikin esi-isiimme ja Tähtiklaaniin edelleen hieman kyseenalaistaen. Emme kuitenkaan ottaneet siitä pahaksemme, sillä minä ja Mesi molemmat tiesimme, että Tähtiklaani oli täysin vieras sana kaksijalkalan kissoille.
Kiersimme parhaillaan pientä kaksijalkalaa, jossa oli huomattavasti rauhallisempaa kuin siinä isossa kaksijalkalassa, johon olimme matkamme alussa eksyneet. Täällä oli kyllä pesiä, mutta ne olivat paljon pienempiä ja vaatimattomamman näkösiä, eivätkä tuntuneet yhtään niin uhkaavilta kuin ne valtavat kivitornit.
Vatsani oli tyhjillään, edellisestä ateriasta oli jo hyvän aikaa. Meidän täytyisi kohta pysähtyä metsästämään, vaikka ajatus tuntuikin minusta vastenmieliseltä, etenkin kun olimme kaksijalkojen mailla. Joskus olimme joutuneet jopa syömään riistan puutteessa kaksijalkojen tähteitä, ja ruoansulatukseni oli mennyt niistä ihan sekaisin.
Meillä oli tuuria matkassa, sillä pääsimmekin kaksijalkalasta ulos odottamaani nopeammin. Edessämme kohosivat nyt korkeat männyt, joita jatkui silmänkantamattomiin. Metsä kuulosti minusta houkuttavalta ajatukselta, kuten varmasti myös kanssani varttuneesta Medestä, mutta en ollut varma, miten Daisy tuli toimeen tiheämmän aluskasvillisuuden kanssa. Joka tapauksessa päätimme kulkea metsän läpi ja etsiä jostain suojapaikan yöksi.
Metsän tuoksut tulvahtivat sieraimiini, minulle tuli turvallinen ja kotoisa olo. Mesi löysi meille oravan, jonka söimme kolmeen pekkaan. Sen jälkeen jatkoimme matkaa.
Jokin tässä metsässä sai vatsani muljahtamaan ympäri. En osannut sanoa, oliko tunne hyvä vai paha, mutta en ollut enää ollenkaan varma, oliko tähän metsään tuleminen ollut sittenkään niin kovin hyvä idea. Vilkaisin veljeni suuntaan: Mesi katseli ympärilleen keskittyneen näköisenä, ihan kuin hän olisi nähnyt paikassa jotakin tuttua.
Alkoi jo hämärtää, kun löysimme reitin ulos metsästä. Edessä oli avaraa maastoa, mutta huomioni kiinnitti suuri tammipuu keskellä tuota komeutta. Mesi lähti kuin ajatukseni lukien viemään meitä sen suuntaan. Daisy vilkuili ympärilleen hitusen epäröivän näköisenä, mutta pysytteli urheasti mukana.
Jouduin kallistamaan päätäni vähän takakenoon nähdäkseni kunnolla korkeuksiin kohoavan ikivanhan tammen koko komeudessaan. Kylmät väreet kulkivat selkääni pitkin ja ihoni nousi kananlihalle. Puu oli kaunein ja samaan aikaan kauhistuttavin asia, jonka olin koskaan nähnyt.
Kun olimme tutkineet ympäristön mahdollisten uhkien varalta, käperryimme kaikki pieneksi kasaksi puun juureen. Painoin pääni veljeni turkkia vasten, ja tunsin Daisyn liikahtavan takanani. Olin kauhean uupunut, joten kun suljin silmäni, vaivuin sillä samalla hetkellä syvään uneen ja tapasin Tähtiklaanin lähettämät oppaani.
//Mesi?
//351 sanaa
