Lokkimieli
Kirjoittaja: Koivu
Lokkimieli istahti leveän puunjuuren päälle ja kohdisti kylmän, pistävän katseensa Sadeturkkiin. Harmaa naaras makasi vähän liiankin mukavan oloisesti puun vierellä, etutassut vatsan alle taitettuna.
”Älä kuvittelekaan, että tulit tänne rentoutumaan ja paistattelemaan auringossa”, Lokkimieli tuhahti. Kolli katsahti taivaalle. Auringonlaskuun olisi vielä vähän aikaa. Hän ei pitänyt siitä, että eloklaanilaisrääpäle vain makoili paikallaan kärsimättä. Tai ainakaan naaras ei näyttänyt kärsimystään ulospäin. Mutta juuri sitä Lokkimieli halusi nähdä. Soturi tiesi kuitenkin, että olisi palkitsevampaa pistää naaras ahertamaan yön läpi ilman, että tämä saisi tilaisuutta nukkua. Sen luulisi saavan jotain tunteita aikaan moisessa, heikossa ja ylitunteellisessa kissassa. Ei yksikään naaras jaksaisi esittää vahvaa sen jälkeen, Lokkimieli ajatteli.
Valkoharmaa kolli nousi takajaloilleen ja alkoi terottaa kynsiään rajusti puuta vasten. Sen jälkeen hän kääntyi takaisin tuijottamaan Sadeturkkia, joka katseli ympärilleen kuin Lokkimieltä ei olisi ollutkaan.
”Aloitat saalistamisen heti auringonlaskun aikaan. Lopetat vasta, kun annan luvan. Onko selvä?” Lokkimieli lausui rauhalliseen äänensävyyn. Hänen silmissään leiskui kuitenkin jäätävä kylmyys. Kolli kaipasi sitä nautinnon tunnetta, minkä hän sai katsellessaan muiden kärsimystä. Ilman sitä kaikki oli vain tasaista, harmaata, tunteetonta. Lokkimieli ei ymmärtänyt, miten muut osasivat iloita niin yksinkertaisista, merkityksettömistä asioista. Olihan sekin ihan mieluista, että hän saisi syödä mahansa enemmän kuin täyteen seuraavien kahden päivän ajan. Mutta enemmän kolli nautti siitä, että sai rangaista Sadeturkkia.
//Sade
KP-boosti käytössä
