Lokkitassu
Kirjoittaja: Koivu
Lokkitassun päässä paloi raivo, kun punaturkkinen eloklaanilaisnaaras oli alkanut aukomaan hänelle päätään oikein huolella. Takkuturkkinen soturi oli tuuppinut Lokkitassua jo tovin, kun kolli ei ollut suostunut reagoimaan naaraan irvailuihin. Se oli kuitenkin ollut täysin tarkoituksellista. Oikeasti Lokkitassu kihisi halusta päästä uhkailemaan tuota säälittävää takkukasaa. Sitäkin enemmän kuolonklaanin oppilas olisi halunnut syöksyä suoraan naaraan niskaan ja riistää tämän henki siihen paikkaan, mahdollisimman kivuliaasti niin, että veri roiskuisi joka paikkaan. Hän oli kuitenkin tätä fiksumpi odotti, että eloklaanilainen keräisi itselleen vielä pahemman rangaistuksen sanoillaan. Sitä paitsi Pimentovarjo käveli muutaman ketunmitan päässä partio johdolla; Lokkitassu ei voisi käydä kynsiksi eloklaanilaiseen. Kolli tiesi, että hän menettäisi kontrollin hyvin äkkiä, jos edes aloittaisi.
”Älä viitsi, lyön viidestä hiirestä vetoa, että et edes osaa taistella ja sinut on laitettu säälistä tänne. Eikö Henkäystähdellä todella ole sinua parempia kissoja? Kuolonklaanilla taitaa mennä surkeammin, kun koskaan, jos sinä olet täällä edustamassa heitä”, punaturkkinen naaras jatkoi vain härnäystään. Kollin vilkaistessa tätä kylmän uhkaava katse jäisissä silmissään, näki hän naaraan virnistävän. Mikä hiirenaivo, Lokkitassu ajatteli jokseenkin voitonriemuisena, mutta yhä ärsyyntyneenä. Luuliko tuo räjähtäneen ketun näköinen takkukasa todella saavuttavansa käytöksellään jotakin muuta, kuin rangaistuksen?
Kun naaras tuuppasi harmaavalkoista kollia jälleen, Lokkitassu työnsi kyntensä esiin. Hänelle riitti. Kollin mielessä välähti kuva siitä, miten hän repisi punaisen naaraan kielen irti raa’asti. Lokkitassu vilkaisi eteenpäin. Kauempana kävelevä Pimentovarjo ei vaikuttanut olevan tietoinen siitä, mitä partion hännillä tapahtui. Lokkitassu heittäytyi punaisen eloklaanilaisen eteen ja naaras pysähtyi. Valkoharmaa kolli tuijotti naarasta suoraan silmiin silmät vihasta leiskuen. Eloklaanilainen kuitenkin vastasi hänen tuijotukseensa ilmeellä, jonka Lokkitassu luki haastavaksi. Lokkitassu nosti etutassuaan uhkaavasti kynnet esillä, kuin olisi ollut aikeissaan hyökätä.
”Vielä yksikin sana, niin nyljen sinut siihen paikkaan!” kolli sihahti ja laski paljastetut kyntensä hitaasti naaraan kaulalle. Naaras siristi silmiään ja näytti siltä, kuin olisi taas aikeissa sanoa jotakin.
”Minun kykyjäni ei kannata aliarvioida”, Lokkitassu sanoi hitaasti, tuijottaen naaraan vaaleanvihreisiin silmiin räpäyttämättä, sellaisella ilmeellä, joka sai kollin näyttämään suorastaan karmivalta.
”Ai niin… ja mitä sinä sanoitkaan Kuolonklaanista?” Lokkitassu sanoi ja hänen suunsa piirtyi psykopaattiseen virneeseen. Yhä raivosta palaen harmaanvalkoinen kolli läimäisi eloklaanilaista lujaa kuonoon etukäpälällään, mutta kääntyi sitten nopeasti ympäri kiiruhtaakseen Pimentovarjon luokse, ennen kuin tilanne eskaloituisi. Hän ei halunnut käydä eloklaanilaisen kimppuun ilman mestarinsa lupaa.
Pimentovarjo sekä partion toinen eloklaanilainen käännähtivät lähes yhtä aikaa ympäri Lokkitassun lähestyessä heitä kiireisesti. Varapäällikön katse oli kysyvä, kun Lokkitassu viimein istahti mestarinsa eteen.
”Tuo takkupää rikkoi juuri Henkäystähden toista sääntöä: hän arvosteli suoraan Kuolonklaania ja Henkäystähteä, minkä lisäksi hän teki avoimesti pilaa pätevyydestäni”, Lokkitassu raportoi, mutta näytti nyt täysin tyyneltä verrattuna aiempaan. Hän oli tyytyväinen siitä, että punaturkkinen rääpäle saisi rangaistuksen. Mutta se ei riittänyt. Lokkitassu oli saanut nyt uuden kissan mustalle listalleen ja himoitsi, että saisi tappaa punaturkkisen eloklaanilaisen. Jonain päivänä hän vielä kostaisi, henkilökohtaisesti.
//Tale-takkupää tai Pimento?
KP-boosti käytössä
