Lyra
Lyra vahti pentunelikkoaan haukan lailla. Kun hänestä oli tullut emo, Ametistista oli tullut suurempi uhka. Hänen pentunsa olivat kasvaneet hurjaa vauhtia eikä Ametisti kummitellut hänen päässään enää niin usein, mutta Yhteisö ei ollut vieläkään turvallinen paikka elää. Lyran kurkkua kuristi. Päivänsäde ei ollut tehnyt elettäkään saadakseen Yhteisöstä turvallisemman paikan asua. Joskus Lyra toivoi, että joku toinen olisi Yhteisön johtaja. Naaras ei kuitenkaan ollut sanonut ajatuksiaan ääneen. Vaikka hän halusi Päivänsäteen muuttavan tapojaan, ei Lyra toivonut emolleen mitään pahaa. Päivänsäteen pitäisi vain ryhdistäytyä. Voisipa tuo legendaarinen ja suurten tarinoiden Keijukainen tulla takomaan naaraan päähän vähän järkeä.
“Mitäs sisko? Eikö sinulla ole kiire Päivänsäteen palvomisessa? Hän kuule taisi juuri kadota yläkertaan, ehkäpä voisit käydä sukimassa hänen varpaidensa välit?” yllättävä naukaisu tunkeutui Lyran tajuntaan. Valkoinen naaras huokaisi. Noin ärsyttävä ääni ei voinut kuulua kenellekään toiselle kuin Cosmokselle. Cosmos – tuo kaikkien Yhteisöjen johtajien painajainen! Kollilla ei ollut mitään aavistusta miten yhteen pussiin pelattiin. He olivat sisaruksia – jopa samasta pentueesta -, mutta heillä ei ollut mitään yhteistä. Lyra ei edes muistanut milloin viimeksi he olivat viettäneet yhteistä aikaa. Kaipa sisarusaikaakin oli joskus pakko viettää.
“Cosmos”, Lyra räpäytti silmiään yllättyneenä. Mitäköhän kolli halusi? Toisella oli tietysti metkut mielessään, kuten aina.
“Eikö sinulla ole kiire sääntöjen rikkomisessa? Toisaalta, minusta on todella mukava kutsua sinua vangiksi ja valvotuksi”, Lyra vastasi ja vilkuili sivusilmällään pentujaan. Cassiopeia oli onneksi kiinnostunut säännöistä, joten Lyra saisi varmasti kuulla, jos muut keksisivät jotain.
“Mitäs veli? Oletko keksinyt uusia temppuja?” Lyra kysyi hieman tuttavallisemmin ja kääntyi nyt kokonaan Cosmoksen puoleen. Oli oikeastaan yllättävän virkistävää puhua jollekin toiselle. Hurmakin roikkui vain Ametistin kimpussa ja siihen naaraan suhteet loppuikin. Säälittävän lyhyt lista. Lyra oli kyllä yrittänyt luoda ystävyyssuhteita, mutta se oli yllättävän hankalaa. Suurin osa Yhteisön kissoista vaikutti todella epäluotettavilta tai jotenkin muuten tympeiltä. Oli parempi olla yksin.
“Tempuistani ei olisi mitään hyötyä, jos kertoisin ne sinulle. Olethan sinä Päivänsäteen ykköskätyri”, Cosmos virnisti, mutta tuhahti sitten. Lyra tuhahti myös. Pienen hetken ajan Lyra harkitsi ehdottavansa Cosmokselle, että kollihan voisi tutustua hänen pentuihin, mutta pyörsi päänsä. Cosmos kuitenkin opettaisi heille jotain mistä syntyisi vain iso sotku. Ja arvatenkin hänestä tulisi sen sotkun siivooja.
