Mahlahalla
Kirjoittaja: Elandra
Aaltotassun tapa puhua, tai pikemminkin huutaa, sai niskavillani nousemaan pystyyn. Hämärässä kuunvalossa punaruskea kissa näytti entistä kammottavammalta, kun hänen oranssit silmänsä kiiluivat valon osuessa niihin. Aaltotassu oli esittänyt minulle kysymyksen, joten rohkaisin itseni pystyäkseni vastaamaan siihen. Katsoin oppilaaseen päin, mutta en suoraan hänen silmiinsä. Silloin olisin jäätynyt täysin, kun mieleeni olisi palannut niin aidosti Karhumyrsky ja hänen hirviötekonsa.
”Vastaus jokaiseen kysymykseesi on Karhumyrsky, teidän velipuolenne. Meistä kumpikaan ei jättänyt Kuolonklaania omasta tahdostaan. Karhumyrsky oli kiero kuin käärme. Onnistuttuaan ajamaan Lauhalaukan pois klaanista, hän tuli luokseni ja esitti ystävääni. En nähnyt hänen lävitseen, eikä muuten nähnyt kukaan muukaan. Luulin hänen olevan ystäväni, mutta totuus oli kaikkea muuta”, puhuessani Karhumyrskystä, tunsin vihaa kuollutta kissaa kohtaan. Aaltotassu pysyi vaiti, hän katsoi minua mitäänsanomattoman kylmällä ilmeellä, odottaen minun jatkavan. Vilkaisin kysyvästi Lauhalaukkaa, joka nyökkäyksellä kannusti minua jatkamaan.
”Karhumyrsky piinasi metsää kuiden ajan. Hän vaani pimeydessä omia klaanitovereitaan, odotti oikean hetken saapuvan ja riisti heidän henkensä. Hän jopa tappoi oman poikansa”, pidin pienen tauon, antaen kuolonklaanilaiselle aikaa sulatella sanojani. Olin varma, että edes Aaltotassu ei voisi sivuuttaa velipuolensa tekoja. Halusin avata oppilaan silmät, jotta hän voisi nähdä, että kaikki ei aina ollut niin yksinkertaista.
”Mitä sitten tapahtui?” Aaltotassu esitti kysymyksen. Yritin etsiä hänen äänestään edes pientä värinää, joka kertoisi epävarmuudesta, kauhusta tai pelosta, mutta mitään sellaista ei kuulunut. Ääni oli ihan normaali, kuin olisin kertonut mitä tahansa tarinaa.
”Lukuisten murhien jälkeen hän yritti tappaa eloklaanilaisoppilaan partiossa. Punatähti, Jyrkänneloikka ja silloin vielä oppilaita olleet Sähkötuho ja Sulkavirta saivat pysäytettyä hänet. Sitä ennen sinun veljesi riisti Jyrkänneloikan hengen, samalla vieden yhden hengen Punatähdeltä. Sen jälkeen hänet vangittiin ja tuomittiin kuolemaan. Kaikki näkivät, kun Punatähti riisti Karhumyrskyn hengen leirin pääaukiolla”, selostaessani tapahtumien kulkua, muistot palasivat elävinä mieleeni. En koskaan voisi unohtaa virnettä, joka kastanjanruskean soturin kasvoilla oli ollut, kun hän oli kertonut parantajan pesällä teoistaan. Hän oli meinannut tappaa myös minut.
”Minä kysyin, miksi sinä olet Eloklaanissa”, Aaltotassu tokaisi närkästyneen oloisena. Nostin katseeni kivisestä maasta oppilaaseen.
”Henkäysvarjo ja moni muu kuolonklaanilainen piti minuakin petturina, koska olin ollut Karhumyrskyn ystävä. En tiedä miksi, mutta heidän mielestä minun olisi pitänyt nähdä hänen valheidensa läpi, vaikka he eivät edes itse nähneet. En saanut hetken rauhaa, minua piinattiin. Olin hermoromahduksen partaalla, kun lähdin Kuolonklaanista. Minut savustettiin ulos synnyinklaanistani”, totesin nyt itsekin ärsyyntyen. Häntäni piiskasi ilmaa muutaman kerran, kun edes ajattelin sitä, miten Henkäysvarjo oli minua kohdellut.
//Aalto tai Lauha?
// 384 sanaa
