Mahlahalla
Kirjoittaja: Elandra
Leimutassun mainitessa Lauhalaukan nimen, tunsin hetkellisesti suunnatonta ikävää entistä ystävääni kohtaan. Eloklaaniin saavuttuani, olimme saaneet asiat jotenkuten sovittua, mutten uskonut, että voisimme enää koskaan olla kuten ennen. Lauhalaukka oli varautunut seurassani, tai oli ollut ennen sairastumistaan. Miksi kissanminttu oli vienyt pois kuumeen kaikilta muilta paitsi häneltä ja Korppisiiveltä? Eikö se tehonnutkaan? Pelko siitä, että viheryskä koituisi oranssin ystäväni kohtaloksi, tuntui kamalalta.
Havahduin siihen, kun Leimutassu lopetti lauseensa. Katsoin häntä hämmentyneenä, koska en ollut kuunnellut sanaakaan parantajaoppilaan asiasta. Leimutassukin näytti nyt hieman hämmentyneeltä.
”Anteeksi, vajosin ajatuksiini. Mitä sanoitkaan?” kysyin nolostuen ja yritin korjata kiusallisen tunnelman virnistämällä. Onnekseni Leimutassu ei ollut herkästi suuttuvaa tyyppiä, vaan lempeästi hymyillen hän toisti sanomansa:
”Tahdoin vain kiittää sinua. Sinun ansiostasi Pohjapentu voi paremmin. Ilman sinua kissanminttujen löytämisessä olisi mennyt päiviä, ja se olisi saattanut olla liikaa.”
Menin sanattomaksi. En tiennyt mitä minun olisi pitänyt vastata. Kukaan puolituttu oli tuskin koskaan sanonut minulle mitään noin ystävällistä.
”Äh, ei kai se mitään ollut. Olisit sinä saanut varmasti joltakulta muultakin apua”, päädyin vähättelemään tekoani, vaikka oikeasti tuntui ihan kivalta, kun panostustani arvostettiin. Kuolonklaanissa parantajat eivät koskaan olisi tulleet kiittämään minua, tai ei ainakaan Tiputassu. Hehkuaskel kylläkin olisi saattanut, mutta ei tällä tavalla. Leimutassu oli erityinen kissa. Vaikka hän olikin niin nuori, hän oli fiksumpi ja parempikäytöksinen mitä enemmistö kuolonklaanilaisista. Muut saisivat ottaa hänestä mallia.
”Mitä sinä luulet, selviääkö Lauhalaukka?” vaihdoin aihetta ennen kuin mustavalkea parantajaoppilas ennätti sanoa mitään. En tiennyt, tiesikö hän särkyneestä ystävyydestämme tai ylipäätään Lauhalaukan kuolonklaanilaistaustoista, mutta en voinut elää epätiedossa. Mikäli Lauhalaukka olisi kuolemaisillaan, minun olisi hyvästeltävä hänet. Vaikka olinkin tuhonnut typeryydelläni ja hyväuskoisuudellani ystävyytemme, loppujen lopuksi Lauhalaukka tulisi aina olemaan paras ystäväni.
//Leimu?
// 267 sanaa
