Mahlahalla
Kirjoittaja: Elandra
Olin yllättynyt ja hämmentynyt Huurretassun käytöksestä. Hetkessä naaraasta oli kuoriutunut vihainen peto, joka oli miltei hyökännyt kimppuuni. Olisin toki saanut itseäni pienemmän ja täysin kokemattoman oppilaan nopeasti vaarattomaksi, mutta siitä huolimatta olin säikähtänyt.
Matkalla leiriin ymmärsin, että kyse oli varmasti jostakin muusta, kuin ilkeydestä. Huurretassu ei ollut sanonut sanaakaan sen jälkeen, kun olimme lähteneet aukiolta. Naaras kulki perässäni häntä maata laahaten, katse tyhjyydessä. Leirin pääaukiolle saavuttuamme hidastin tahtiani niin, että Huurretassu asteli huomaamattaan rinnalleni. Naaras suuntasi kohti aukion laidalla sijaitsevaa kiveä.
”Hei, onko kaikki hyvin?” esitin kysymyksen, joka tuntui menevän kuuroille korville. Huurretassun katse pysyi tyhjyydessä, eikä valkean naaraan korvat edes värähtäneet. Kiristin taas tahtiani asettuen Huurretassun tielle. Naaras törmäsi suoraan kylkeeni ja säpsähti pois ajatuksistaan.
Valkea oppilas kohdisti säikähtäneen, sinisen katseensa minuun. Huurretassu näytti pelokkaalta ja käänsi saman tien katseensa poispäin.
”Onko sinulla kaikki hyvin? Ei hätää, en minä ole vihainen, säikähdin vain. Sinä voit puhua minulle, jos jokin on hullusti”, naukaisin ja katsoin Huurretassua, vaikka oppilas välttelikin vihreää katsettani. En voisi auttaa Huurretassua, ellei hän suostuisi kertomaan, mikä häntä vaivasi.
//Huurre?
// 172 sanaa
