Mahlahalla
Kirjoittaja: Elandra
Leimutassun suora kysymys ei haitannut minua. Itse asiassa oli ihan mukavaa, että eloklaanilaiset olivat melko avoimia vaikeistakin asioista.
”Kaikki tuntuu olevan täällä niin paljon helpompaa kuin Kuolonklaanissa. Voin olla vapaasti mitä haluan, eikä kukaan syyllistä minua siitä”, kerroin rauhallisella äänellä, jättäen tarkoituksella kertomatta sen miten Henkäysvarjo oli kohdellut minua loppuaikoina.
Suuntasimme kohti metsää, mutta pysyttelimme kuitenkin niin lähellä jokea, että näimme sen koko ajan. Vilkaisin Leimutassua. Parantajaoppilaan ilme ei värähtänytkään.
”Älä siis ymmärrä väärin, oli Kuolonklaanissakin ihan hyviä asioita. Siellä säännöt olivat tarkat, ja siten tiesi aina miten tilanteissa tulee toimia. Eloklaanissa sääntöjä sovelletaan aika paljon, mutta ei sekään loppujen lopuksi ole huono asia”, jatkoin vielä. En halunnut, että eloklaanilaiset saisivat synnyinklaanistani aivan vääränlaisen kuvan. Kuolonklaani ei ollut mikään paha paikka, vaan sielläkin oli välillä ihan hyvä elää, jos kukaan ei syyttänyt sinua klaanipetturiksi.
”Oletko sinä aina asunut Eloklaanissa?” yritin kuumeisesti keksiä puheenaiheita, sillä en halunnut vaikuttaa kissalta, joka ei välittänyt muiden asioista. Ihan aidostikin minua kiinnosti se, millainen historia tällä kissalla oli. Halusin tutustua eloklaanilaisiin ja tulla heidän kanssaan toimeen.
//Leimu?
// 171 sanaa
