Mahlahalla
Kirjoittaja: Elandra
Kun Lauhalaukka sai otteen oksasta, tunsin valtavaa helpotusta. Meillä oli vielä mahdollisuus onnistua. Oranssi kolli ei kuitenkaan päässyt kapuamaan oksaa pitkin rantaan.
Minulta meni hävettävän kauan tajuta, että kissa selässä oli takuulla vaikea tehdä yhtään mitään. Siispä kurottauduin kohti ystävääni ja oppilastani veden ylle. Pelkäsin joka hetki putoavani virtaavaan veteen, mutta yritin työntää pelon sivuun. Huurretassu täytyi pelastaa. Kiitin ties kuinka monetta kertaa Tähtiklaania, kun sain otteen oppilaan valkeasta turkista. Aloin vetämään kissaa hitaasti pois Lauhalaukan päältä. Kaikki sujui yllättävän hyvin, vaikka olinkin vähällä liukastua kylmään veteen. Kiskaisin Huurretassun nopeasti rantaan ja käännyin katsomaan Lauhalaukkaa. Kolli pääsi ylös vedestä. Olimme selvinneet.
Käännyin Huurretassun puoleen. Naaraan silmät olivat ummessa, mutta luojan kiitos hän oli elossa. Valkean kissan kylki liikkui nopean hengityksen tahdissa.
Myrsky pauhasi yhä ympärillämme, ja märkä turkki alkoi taas tuntumaan epämukavalta.
”Oletko kunnossa? Meidän pitäisi etsiä jostain uusi sateensuoja”, sanoin Lauhalaukalle kovalla äänellä, sillä sade, ajoittain jyrisevä ukkonen ja voimakkaasti virtaava joki peittivät alleen normaalin puheen.
//Lauha tai Huurre?
//157 sanaa
