Mahlahalla
Kirjoittaja: Elandra
Aaltotassua huudettiin, ja oppilas kääntyi vaivihkaa ympäri. Hän jätti meidät kaksin saatesanoilla, ettei tämä jäisi tähän.
Katsoin Lauhalaukkaa vakavailmeisenä. Kuolonklaanissa tosiaankin jätettiin puhumatta vaikeista asioista. Olin aidosti yllättynyt, ettei Aaltotassu ollut tiennyt verisiteestään Karhumyrskyyn. Tunsin suuren vesipisaran putoavan kuonolleni. Ravistelin päätäni inhoten, kun taivaalta alkoi putoilla pisaroita holtittomasti sinne tänne.
”Tule, etsitään jostain sateensuoja”, sanoin Lauhalaukalle, eikä kolli ollut ideaa vastaan. Hän tiesi, miten paljon minä inhosin kastumista. Lähdin oranssikirjavan kollin edellä kulkemaan kohti metsää. En vaivautunut väistelemään vesipisaroita, sillä tiesin sen olevan mahdotonta. Sade yltyi kaatosateeksi juuri, kun saavutimme metsänrajan.
”Tänne”, Lauhalaukka sanoi ja viittoi minut karhunvatukkapensaikon luokse. Tiheään kasvanut pensas oli selkeästi tuttu ystävälleni, joka löysi sisäänkäynnin hetkessä. Syöksyin hänen peräänsä hämärään, pesän kaltaisen pensaan alle. Ravistelin inhoten märkää turkkiani. Kuulin, kuinka ukkonen jylisi taas. Ääni oli voimakkaampi kuin aiemmin. Myrsky olisi pian yllämme.
”Voimme odottaa täällä sateen loppumista”, Lauhalaukka sanoi kurkkiessaan ulos karhunvatukkapensaan alta. Nyökyttelin päätäni ja aloin nuolla turkkiani puhtaaksi. Onnekseni pensaan sisälle ei juurikaan päässyt vettä, ainakaan vielä.
”Synnytinköhän minä Aaltotassussa vielä suurempaa vihaa sinua ja Eloklaania kohtaan?” kysyin varovasti Lauhalaukalta. Soturi kääntyi katsomaan minua, ja samalla kirkas valo täytti koko pesän. Kirkkaus kesti vain hetken, ja sitä seurasi taas taivaan kovaääninen mylvintä.
”Minä oikeasti luulin, että Aaltotassu tiesi Karhumyrskystä ja heidän sukulaisuudestaan. Mutta näitkö hänen silmät? Meinasin kuolla pelosta, kun katsoin niitä ensimmäisen kerran!” totesin jännittyneellä äänellä. Edelleen ajatus Aaltotassun pistävän oransseista silmistä sai karvani nousemaan pystyyn.
//Lauha?
// 233 sanaa
