Mahlahalla
Kirjoittaja: Elandra
Lauhalaukka oli ottanut puheeksi entisen mestarinsa, Tuhkajuovan. Kirjaimellisesti sääntöjä noudattava soturi ei koskaan ollut kuulunut suosikkikissoihini. Toki tabbykuvioisen naaraan sinnikkyyttä ja taitoja saattoi kunnioittaa, mutta muuten Tuhkajuova oli minun makuuni liian tosikko. Olin aina ihmetellyt, miten Lauhalaukka oli voinut olla naaraan seurassa koko soturikoulutuksen ajan.
”En tiedä. Arvelisin, että hän tekee päivät pitkät soturin tehtäviä ja tekee kaikkensa Kuolonklaanin eteen”, totesin lapojani kohauttaen. Olin aika varma, etten voinut olla väärässä sen suhteen. Tuhkajuova oli varmasti yksi uskollisimpia kissoja koko Kuolonklaanissa.
”En kyllä ymmärrä, miten sinä pystyit sietämään häntä”, naurahdin huvittuneesti kääntäen katseeni Lauhalaukkaan, joka oli kohdistanut katseensa jonnekin kauas Kuolonklaanin reviirille. Soturin kasvoilla oli hento hymy.
”Ei hän niin kamala ollut, kun pääsimme vauhtiin. Ainakin opin paljon”, oranssivalkea kolli totesi. Kun keskustelin Lauhalaukan kanssa, unohdin kokonaan sen, ettemme hetki sitten olleet edes puheväleissä. Tuntui, kuin olisimme aina olleet ystäviä, ilman mitään ongelmia.
”Miten sinä kohtasit Mesitähden ja muut ensimmäiset eloklaanilaiset?” vaihdoin aihetta kuin lennosta. Lauhalaukkakin kääntyi nyt minun puoleeni. Toivoin, ettei kysymykseni toisi soturille mieleen liikaa huonoja muistoja.
//Lauha?
// 168 sanaa
