Mahlahalla
Kirjoittaja: Elandra
Jännittynein askelin kuljin Lauhalaukan rinnalla kohti Kuolonklaanin rajaa. Koin tarpeelliseksi vilkuilla ympärillemme jatkuvasti siltä varalta, että eloklaanilaisia sattuisi olemaan lähistöllä. Tuleva kohtaaminen kuolonklaanilaisnaaraan kanssa olisi vaikea selittää klaanitovereillemme, etenkin jos he kuulisivat hänen olevan Lauhalaukan sisko. Tai en tiedä, ehkä Mesitähti uskoisi kertomuksemme, mutta Punatähti takuulla pitäisi kaikkea sanomaamme valheena.
Ravistin pois päästäni turhat ajatukset ja keskityin tähän hetkeen. Ketään ei näkynyt lähimailla, joten olimme toistaiseksi turvassa. Toivoin, että Lauhalaukka osaisi puhua sisarelleen niin, että tämä päättäisi hylätä vihansa eloklaanilaisia kohtaan. Sekin oli liikaa, että edes yksi kissa tunsi sokaisevaa vihaa toista klaania kohtaan. Se viha saattaisi paisua niin suureksi, että pian se tavoittaisi yhä useammat ja useammat kuolonklaanilaiset. Koin, että oli minun velvollisuuteni yrittää saada kuolonklaanilainen rauhoittumaan.
Vilkaisin Lauhalaukkaa, joka oli suunnannut katseensa kauas eteenpäin, jossa Kuolonklaanin reviiri häämötti. Oranssinkirjava soturi vaikutti mietteliäältä. Olin varma, että Ruostekukan kuolema oli aiheuttanut ystävässäni jonkinmoisen surun tunteen. Minä säälin Lauhalaukkaa ja olisin halunnut sanoa jotakin lohduttavaa, mutten tiennyt mitä sanoa.
Kun saavutimme rajan, etsin katseellani punaruskeaa turkkia.
”Oletko sinä täällä?” esitin uhkarohkean kysymyksen vaikka tiesin, että lähistöllä saattoi olla muitakin kuolonklaanilaisia.
Rajan tuntumassa olevan pensaan oksat liikahtivat, kun punaruskea kissa asteli esiin. Tuon pistävän oranssit silmät pureutuivat heti Lauhalaukkaan.
”Tässä on sinun veljesi, Lauhalaukka”, esittelin kollin naaraalle, jonka nimeä en edelleenkään tiennyt. Kuolonklaanilainen asteli rajalle ja istui alas, yhä silmäillen Lauhalaukkaa. Päätin olla puuttumatta tähän keskusteluun enempää. Uskoin, että Lauhalaukka onnistuisi puhumaan järkeä omalle siskolleen.
//Lauha tai Aalto?
// 233 sanaa
