Mahlahalla
Kirjoittaja: Elandra
Kuuntelin tarkkaavaisesti Leimutassun kertomuksia. Parantajaoppilas vaikutti kaikin puolin järkevältä ja mukavalta kissalta. Olin hieman yllättynyt siitä, että jokin muinainen parantaja oli johdattanut Leimutassun klaaniin. Kaikin puolin olin yllättynyt siitä, miten vahva side parantajilla oli esi-isiin. Kuolonklaanissa parantajan arvo oli monta kertaa huonompi. He eivät olleet millään tavalla arvostettuja, vaan ennemminkin sylkykuppeja, joiden tehtävä oli parantaa ja pysyä hiljaa.
Olin ihan hyvin tottunut ajatukseen, että Eloklaanissa parantajat olivat arvostettuja ja kunnioitettuja kissoja, jonka vuoksi halusinkin tulla toimeen heidän kanssaan. Kyllä minä Kuolonklaanissakin olin sitä halunnut, mutta se oli ollut aivan erilaista.
Lähdin kulkemaan Leimutassun perässä takaisin Liljatuulen luokse. En voinut olla hymyilemättä. Juuri nyt minulla oli sellainen olo, että olin kotona. Liljatuuli kohtasi meidät hymyillen. Tarjouduin kantamaan katajanoksan leiriin, eikä kummallakaan kissalla ollut mitään sitä vastaan.
Kuljin parantajien perässä metsän halki aina leiriin saakka.
Kun olimme vieneet yrtit yrttivarastoon, Leimutassu käveli kanssani ulos parantajan pesästä.
”Tahdotko jakaa saaliin kanssani?” ehdotin itseäni huomattavasti pienikokoisemmalle kollille. Saalistuspartio oli juuri viemässä tuoreita saaliitaan tuoresaaliskasaan.
Lehtikato lähestyi, jonka vuoksi saalismäärä oli huomattavasti pienempi kuin viherlehden aikaan. Mesitähden mukaan Eloklaani kuitenkin pärjäisi, kunhan kaikki saisivat edes jonkin verran syödyksi. Tuleva lehtikato olisi vasta Eloklaanin toinen. Takaraivossani jyskytti pelko siitä, ettei klaani selviäisi kylmää lehtikatoa. Pelkäsin, että menettäisin kotini ja joutuisin taas etsimään uuden.
//Leimu?
// 207 sanaa
