Mahlahalla
Kirjoittaja: Elandra
Olin aika varma siitä, mistä ketusta Aaltotassuksi esittäytynyt naaraskissa oli puhunut. Jokin aika sitten olin ollut partiossa, joka oli häätänyt ketun pois Eloklaanin reviiriltä. Kaikki täsmäsi Aaltotassun tarinaan.
Kettu oli paennut nimenomaan Kuolonklaanin reviirille, mutta partion johdossa ollut Okraviiksi oli päättänyt, ettemme seuraisi sitä. Siinä hetkessä ajatus oli ollut ihan hyvä. Emme halunneet ylittää rajaa, ellei oikeasti ollut kyse elämästä ja kuolemasta. Silloin emme tienneet, että ketun pakeneminen Kuolonklaanin reviirille oli johtanut kenenkään kuolemaan.
”Siitä on jo jonkin verran aikaa, kun yksi partioista yritti ajaa kettua eteläiselle rajalle, mutta se vaihtoi yllättäen suuntaa ja juoksi Kuolonklaanin reviirille. Partio ei voinut tehdä mitään, koska pelkäsi Kuolonklaanin reaktiota rajan ylittämiseen”, kerroin jättäen mainitsematta sen, että olin itse ollut mukana kyseisessä partiossa. Aaltotassun ei tarvinnut tietää sitä, sillä se olisi saattanut aiheuttaa oppilaassa entistä suurempaa vihaa. Tilanne täytyi pitää niin rauhallisena kuin vain voi.
Katseeni kääntyi taivaalle. Tummanpuhuvat pilvet olivat liikkuneet nopeasti auringon eteen ja peittivät sen valon alleen. Koko maisema hämärtyi hetkessä.
”Taitaa alkaa satamaan”, sanoin rauhallisella äänellä kääntäen katseeni Lauhalaukan kautta Aaltotassuun. Myös punaruskea oppilas oli kääntänyt katseensa tummalle taivaalle. Kun naaras ei katsonut minua, oloni oli paljon rauhallisempi. Sisälläni vallitsi tyyneys, joten päätin ottaa siitä kaiken irti ja yrittää puhua järkeä Aaltotassulle, vaikka olinkin luvannut itselleni olla puuttumatta tähän.
”Kuule Aaltotassu, minä luulen, että sinä olet ihan fiksu kissa. Älä anna vihalle valtaa, niin kuin veljellesi kävi. Jos alat hautomaan kostoa Eloklaania kohtaan, sinulle käy pian niin kuin Karhumyrskylle. Et kai tahdo, että sinut tullaan muistamaan kissana, joka tahrasi oman klaaninsa ja sukunsa maineen?” kysyin. Aaltotassu laski oranssin katseensa minuun, ja vaikka se toikin mieleeni vain Karhumyrskyn, pakotin itseni pysymään rentona. Aaltotassu oli varmasti kuullut, millainen kohtalo Karhumyrskyllä oli ollut.
//Aalto?
// 280 sanaa
