Mahlahalla
Kirjoittaja: Elandra
Myrskystä oli kulunut jo puoli kuuta. Leiri ja muu reviiri oli ottanut hieman osumaa, mutta Mesitähti oli hoitanut nopeasti sotureita korjaamaan pesät ja vaurioituneet piikkihernemuurit. Mekin olimme kuin olimme selvinneet ehjin nahoin myrskystä. Olimme löytäneet jotain äärimmäisen arvokasta, nimittäin tien Kuuluolalle. Mesitähti oli ollut hyvillään löydöstämme. Enää Liljatuulen tai Mesitähden ei tarvitsisi kulkea Kuolonklaanin reviirin halki mennessään tapaamaan esi-isiään.
Myrskystä ei oltu selvitty ilman kuolemia. Valokyönnöksen lisäksi myös Vadelmanenä ja Ratamotassu olivat menettäneet henkensä. Heidät oli löydetty joen rannasta myrskyä seuraavana päivänä. Partion mukaan näky oli ollut lohdutan. Vadelmanenä oli pitänyt hampaissaan Ratamotassua kuolemaansa saakka, ilmeisesti yrittäen pelastaa veteen pudonneen oppilaan.
Ravistelin synkät ajatukset pois mielestäni. Aurinko oli laskenut, ja leiri oli hiljentynyt kissojen siirryttyä nukkumaan. Vain muutama yksinäinen eloklaanilainen istuskeli hämärässä leirissä aivan hiljaa. Istuimme vieretysten Lauhalaukan kanssa. Jossain vaiheessa huomasin kollin katsovan minua. Se oli sanaton merkki, joka sai molemmat nousemaan ylös yhtä aikaa. Lauhalaukan johdolla kuljimme piikkihernetunnelille.
Ennen kuin astuin ystäväni perässä uloskäyntitunneliin, vilkaisin taakseni. Kukaan ei seurannut meitä, olimme toistaiseksi turvassa. Hännänpääni nyki, kun kirin Lauhalaukan kiinni ja jatkoimme matkaa metsän halki rinnatusten. Lauhalaukka oli sattumalta kohdannut Aaltotassun rajalla joitain päiviä sitten, ja kaksikko oli sopinut tapaamisen Kuuluolalle. Ystäväni oli tahtonut minut mukaansa, ja olin ollut siitä otettu. Kuitenkin minua huolestutti kiinnijäämisen mahdollisuus. Kukaan ei katsoisi hyvällä, jos saisi tietää touhuistamme.
”Mitä aiot sanoa Aaltotassulle?” kysyin, kun saavutimme viimein tunnelin sisäänkäynnin, joka johdattaisi meidät Kuuluolalle.
//Lauha?
// 229 sanaa
