Mahlahalla
Kirjoittaja: Elandra
Nauroimme Lauhalaukan kanssa kovaan ääneen, kun heitin lunta tällä kertaa tarkoituksellisesti kohti soturia, joka taitavasti väisti sen. Lauhalaukka painautui sitten matalaksi, aivan kuin tämä olisi kovakin kamppailu. Soturi kuopaisi käpälällään maata heittäen lumipaakun kohti minua.
Onnistuin väistämään sen, ja se lensi ohitseni suoraan kohti Leimutassua. Parantajaoppilas ei ehtinyt tehdä mitään, kun lumi tömähti hänen kylkeensä. Vilkaisin Lauhalaukkaa irvistäen voimatta olla hymyilemättä, kun näin soturin pöyristyneen ilmeen.
Tiesin, ettei Leimutassu suuttuisi moisesta, joten uskalsin alkaa taas nauramaan. Kun Leimutassukin alkoi nauraa, myös Lauhalaukka uskalsi tehdä samoin. Hetken ajan kaikki kolme nauroimme vaan yhdessä, unohtaen täysin yrttien etsimisen.
”Minusta vähän tuntuu, että ei täältä löydy ainuttakaan yrttiä”, totesin Leimutassulle, joka askelsi luoksemme.
”Taidat olla oikeassa. Eiköhän sitten palata leiriin. Tullaan uudestaan sitten, kun lumet ovat sulaneet vähän enemmän”, mustavalkea oppilas sanoi ja viittoi meidät peräänsä. Lähdimme Lauhalaukan kanssa rinnatusten Leimutassun perään. Joen solina heikkeni askel askeleelta, kun kuljimme siitä kauemmaksi. Olin varma, että tämä oli paras päivä pitkään aikaan. Olin saanut takaisin parhaan ystäväni, kiitos Leimutassun. Parantajaoppilas kulki edellämme, ja me tulimme Lauhalaukan kanssa rinnatusten perässä.
”Tiesitkö muuten, että Ruostekukka ja Kalmakuu saivat pentuja? Tai on siitä jo aikaa ja pennut ovat kai jo oppilaitakin, mutta kuitenkin, sinulla on Kuolonklaanissa taas sisaruksia”, sanoin mahdollisimman selkeästi, vaikka lausahdukseni taisi olla hyvin sekavan kuuloinen. Tiesin, että Lauhalaukka varmasti ymmärsi, mitä yritin sanoa.
//Lauha?
// 218 sanaa
