Malvapentu
Kirjoittaja: Elandra
Pikkuruinen pentu taapersi eteenpäin hämärän pentutarhan pohjalla. Kilpikonnalaikukkaan naaraan liikkeet olivat yhä huteria ja epävarmoja. Välillä jalat pettivät ja Malvapentu kaatui kuonolleen kovalle maalle. Kävelyharjoitukset olivat alkaneet neljäsosakuu sitten, ja omasta mielestään Malvapentu oli jo melko etevä kävelijä. Hänen liikkeensä eivät olleet yhtä sulavia ja siistejä kuin emonsa tai muiden täysikasvuisten kissojen. Heihin verrattuna Malvapentu oli yksi suuri kömpelys. Pennun lyhyt elämä oli kestänyt vasta vajaan kuun, ja Malvapentu olikin elänyt varsin tavallista pennun elämää.
Edellisiltana pienokainen oli ollut näreissään, kun emo ei ollut antanut lupaa poistua pesän ulkopuolelle. Se oli epäreilua, että koko maailma odotti häntä pesän ulkopuolella ja emo kielsi sen häneltä.
Malvapentu oli kuullut vanhempien kissojen puhuvan taudista, joka oli rantautunut Eloklaanin leiriin. Nokkospilvi oli kertonut, että osa eloklaanilaissotureista olivat Leimusilmän johdolla lähteneet etsimään yrttejä, jotka parantaisivat sairastuneet. Murattipentu oli koko eilisen päivän valitellut pelkoaan siitä, että joutuisi katalan sairauden kynsiin. Malvapentu ei ollut jaksanut kuunnella veljensä valitusta, ja oli moneen otteeseen käskenyt tätä tukkimaan kuononsa.
Malvapentu ei pelännyt oman henkensä puolesta eikä liiemmin taudin pahoilta kuulostavia oireitakaan. Hän nimittäin tiesi, ettei Tähtiklaani ottaisi riveihinsä niin upeaa kissaa mitä hän oli. Nuoresta iästään huolimatta pentu oli hyvin itsetietoinen ja koki olevansa paljon parempi kuin esimerkiksi pentuetoverinsa.
Emo ja Nokkospilvi olivat nukahtaneet, ja Kimalaistoive oli lähtenyt hetki sitten jonnekin, joten Malvapentu päätti käyttää tilanteen hyödykseen. Hän hiippaili kömpelöin askelin sammalvuoteensa vierelle ja tökkäsi käpälällään Tähtimöpennun kasvoja. Pentu säpsähti hereille ja loi tuiman katseen sisareensa.
”Shh”, kilpikonnalaikukas pentu kuiskasi ja väänsi viekkaan virneen kasvoilleen, ”käydäänkö pienellä seikkailulla pentutarhan ulkopuolella?”
Tähtimöpentu oli huomattavasti parempaa seuraa kuin Murattipentu, joten naaras ei edes vaivautunut herättämään veljeään, joka nukkui emon vatsan suojissa. Pieni pentu ei halunnut kenenkään määräilevän häntä, vaan hän halusi päättää itse, koska oli valmis poistumaan pentutarhalta. Ja se päivä oli tänään, Malvapentu oli enemmän kuin valmis tutustumaan Eloklaanin leiriin, joko Tähtimöpennun kanssa tai ilman.
//Tähtimö?
