Malvaruusu
Malvaruusu innostui ystävänsä ideasta. Hän oli niin ylpeä siitä, miten fiksu Cosmos oli! Naaras alkoi välittömästi miettiä, miten ongelma ratkaistaisiin.
”Hmm”, hän naukui mietteliäänä ja silmäili Cosmosta toinen silmä hieman enemmän sirrillään kuin toinen. Cosmos näytti miettivän myös.
”Suunnitelmasi kuulostaa loistavalta”, kilpikonnalaikukas naaras naukui, ”sen jälkeen Päivänsäteen on myönnettävä, että sinä olet kunniakas kujakissa.”
Malvaruusu ei ollut varma, uskoiko hän itsekään sanoihinsa. Mutta eipä sillä ollut juurikaan väliä, sillä jotakin oli yritettävä. Malvaruusu silmäili pesän aukiolla olevia kujakissoja. Yksikään ei vaikuttanut juuri nyt suunnittelevan pakoa, mutta eipä sitä päältä päin aina nähnytkään.
”Meidän on juteltava varmaankin enemmän kissoille, jotta he uskaltavat avautua meille”, Cosmos naukui mietteliäänä. Ajatus inhotti Malvaruusua, mutta hän tiesi ystävänsä olevan oikeassa. Hän ei pitänyt siitä, kun Cosmso jutteli muiden kanssa. Jo heidän suunnitelmansa tähden käydyt keskustelut olivat meinanneet ajaa Malvaruusun hermoraunioksi. Hän kuitenkin luotti nyt Cosmokseen ja tiesi, ettei tämä ikipäivänä pettäisi häntä ystävänään!
”Ehkä voisimme yrittää tutustua uusimpiin yhteisön jäseniin. Ehkä se Lola emoineen yrittää karata. Unelmahan halusi löytää toisenkin pentunsa”, Malvaruusu naukui mietteliäänä. Cosmos kohautti lapojaan.
”Lola on ollut täällä pari päivää ja vaikuttaa siltä, ettei aio lähteä minnekään”, kolli huomautti. Niin, hän oli kyllä oikeassa. Ruskea naaras oli saapunut joitain päiviä sitten, ja nyt jo olin kuullut hänen hehkuttavan Kujakissayhteisön mahtavuutta jollekin kujakissoista.
”Sinisilmäinen kissa”, Malvaruusu tuhahti päätäni pudistellen.
”Ehkä minä voisin kuitenkin tarkastella sitä Lolaa hieman. Jos saisimme hänet käännytettyä puolellemme, ehkä hän tekisi jotain typerää, joka ajaisi hänet rikkomaan sääntöjä ja sinä voisit kerätä kunnian siitä, kun estät häntä”, kilpikonnalaikukas naaras maukui mietteliäänä.
//Cosmos?
