Malvaruusu
Malvaruusu hiippaili metsässä juuri haistamansa hiiren hajujäljen perässä. Hänet oli pitkästä aikaa lähetetty metsäpartioon etsimään saalista. Malvaruusu uskoi, ettei Päivänsäde laittanut häntä järin usein metsään saalistamaan, sillä naaraan saalistustaidot eivät todellakaan olleet Kujakissayhteisön parhaimmistoa. Eikä Malvaruusulle yleensä sen suuremmin ollut motivaatiotakaan etsiä saalista. Nyt hän kuitenkin yritti tosissaan, sillä nälkä kurni vatsassa. Kujakissayhteisön ruokatilanne oli vuodenaikaan nähden suorastaan hälyttävä. Lehtisade oli vasta lopuillaan, ja jo nyt Yhteisöllä oli vaikeuksia saada jäsentensä vatsat täyteen. Toistaiseksi jokainen sai päivittäin syödäkseen. Malvaruusu oli päättänyt, että mikäli hän saisi hiiren kiinni, hän söisi sen tässä ja nyt, ja jatkaisi sitten saalistamista. Naaras tiesi, että tyhjällä vatsalla saalistaminen ei ollut yhtä kannattavaa kuin täyden vatsan kanssa. Ja tietysti hän ajatteli myös itseään, kuten aina. Jos hän veisi hiiren pesään, Päivänsäde varmasti nappaisi sen itselleen, ja Malvaruusulle jäisi taas vain kujilta löytyneitä kaksijalkojen tähteitä. Se oli epäreilua, jonka vuoksi naaras piti itse huolen siitä, että saisi vatsansa täyteen.
Hiiri oli ilmaantunut entisen eloklaanilaisen näkökenttään. Hän painautui maata vasten ja piti huolen, että häntänsä pysyi irti maasta. Maata vasten laahaava häntä oli useita kertoja pilannut saalistamisen, kun eläin oli havainnut Malvaruusun liian aikaisin. Naaras hiipi hitaasti hiirtä kohti, ja päästessään kissanmitan päähän eläimestä, hän syöksähti vauhdilla eteenpäin ja iski hampaansa hiiren niskaan. Harmaaturkkinen otus päästi ilmoille kimeän rääkäisyn, jonka jälkeen kuului naps. Hiiri oli kuollut. Malvaruusu katsoi sitä tyytyväisenä ja aloitti välittömästi ateriointinsa.
Syötyään Malvaruusu peitteli lehtien alle hiirestä jäljelle jääneet, syömäkelvottomat osat ja jatkoi saalistamistaan vatsa sopivasti täynnä. Enää hän ei ollut huolissaan, sillä naaras oli saanut oman vatsansa täyteen. Tietysti hän oli hieman huolissaan Cosmoksesta, joka ei tätä nykyä saanut kunnon ruokaa lähes koskaan. Malvaruusu mietti, että hänen pitäisi keksiä ratkaisu, jonka avulla ystävänsäkin voisi saada vatsansa täyteen. Kenties Malvaruusu voisi piilottaa jonkin saaliin kaksijalkalan kujalle, josta hän voisi sitten hakea sen viedessään Cosmoksen kävelylle. Malvaruusu hymyili tyytyväisenä, loistava ajatus häneltä jälleen kerran.
