Malvatassu
Kirjoittaja: Elandra
//TAISTELUTARINA, 4TaP
Kun harmaa kujakissa oli hyökännyt Malvatassun kimppuun, Hallavarjo ei ollut epäröinyt puolustaa klaanitoveriaan. Valkean eloklaanilaisen liittyessä taisteluun, Malvatassu pääsi pakenemaan kujakissan kynsistä. Aikailematta hetkeäkään ruskeaturkkinen kujakissa oli käynyt laikukkaan oppilaan kimppuun ja painanut tämän maata vasten. Kissa oli voimakas, mutta ei siitä huolimatta onnistunut pitämään kauaa Malvatassua painonsa alla. Ketterä soturioppilas oli kaikkea muuta kuin hyvä taistelija, mutta pakenemisen hän hallitsi moitteettomasti. Hänen päästessä irti kujakissan otteesta, oppilas potkaisi vihollisensa kasvoja takajaloillaan ja ponkaisi itsensä siitä kauemmas. Oppilas kampesi nopeasti itsensä pystyyn ja lähti juoksemaan hurjaa vauhtia koivumetsässä eteenpäin, jättäen Hallavarjon taistelemaan yksin toista kujakissaa vastaan. Malvatassu ei hetkeäkään epäröinyt pakoon lähtemistä. Hän ei todellakaan jäisi taistelemaan Hallavarjon rinnalla, ei vaikka mikä olisi! Eihän oppilas ollut alunperin edes pyytänyt valkeaa soturia mukaansa. Jos Hallavarjo kuolisi, hän kuolisi vain ja ainoastaan oman typeryytensä vuoksi.
Hidas kujakissa ei pysynyt alkuunkaan oppilaan perässä, joka tunsi Koivumetsän. Vihollinen oli asunut metsässä vasta tovin, eikä varmasti osannut liikkua siellä yhtä vaivattomasti kuin Malvatassu. Naaras huomasi, että hänen vauhtinsa alkoi hidastua; hän ei jaksaisi juosta pakoon enää kauaa. Oppilaan oli siis vaihdettava taktiikkaa. Hän ei millään ehtisi juosta takaisin nummille. Sitä ennen vihollinen saavuttaisi hänet ja repisi nuoren naaraan kappaleiksi.
Malvatassun ainoa vaihtoehto oli kiivetä puuhun. Hän teki nopean käännöksen ja otti kohteekseen lähimmän koivupuun. Kilpikonnalaikukas oppilas kiipesi ketterästi ja sulavaliikkeisesti valkomustan puun runkoa ylöspäin. Päästyään puun oksalle, hän kääntyi virnuillen vastustajansa puoleen. Raidallinen kolli katsoi vihaisena oppilasta, joka virnuili kujakissalle tyytyväisesti puun oksalta. Tämä kaiketi kaksijalkalan kujilla kasvanut muukalainen ei vaikuttanut olevan kovinkaan etevä kiipeilijä. Kujakissa tarttui kynsillään ohuen puun runkoon ja lähti hitaasti ja hyvin hallitsemattoman näköisesti kiipeämään ylöspäin, samalla uhoten nuorelle oppilaalle:
”Sinuna laskeutuisin puusta, pentu! Et voi paeta sieltä minnekään. Jos tulet nyt kiltisti alas, saatamme päästää sinut elossa pois täältä.”
Malvatassu naurahti huvittuneesti. Hänen silmissään näytti siltä, että kujakissa oli vain surkea kiipeilijä ja tiesi itsekin, ettei voisi saada Malvatassua kiinni. Siispä kollin ainoa mahdollisuus oli yrittää uhkailla ja saada Malvatassu epäilemään kykyjään. Sitäpä ei kujakissa tiennyt, miten paljon oppilas luotti itseensä ja taitoihinsa.
”Niin varmasti!” Malvatassu naurahti ja katseli hitaasti lähestyvää körilästä, ”minä tahdon tehdä kanssasi sopimuksen! Jos ja kun pääsen sinua karkuun Eloklaanin rajalle, sinä kerrot minulle miksi olette hyökänneet Eloklaanin kimppuun ja varastaneet minulta metsäni. Jos taas en pääse ja saat minut kiinni, minä lupaan auttaa teitä Eloklaanin tuhoamisessa.”
”Olet hiirenaivoisempi kuin luulin, jos todella uskot, että suostuisin tekemään kanssasi minkäänlaista sopimusta!” kujakissa sähähti ja tarttui taas kynsillään kiinni puunrunkoon hilatakseen itseään ylemmäs. Malvatassu pyöräytti silmiään; kissa ei selvästikään luottanut itseensä yhtään! Soturioppilas virnisti. Hänellä olisi vielä hetki aikaa ennen kuin vihollinen saavuttaisi hänet.
”Voi raukkaparkaa, sinä juuri todistit olevasi yhtä säälittävä kuin ajattelinkin! Tiedät itsekin, ettet voisi ikinä saada minua kiinni, joten et uskalla tehdä edes pienen pientä sopimusta minun kanssani”, Malvatassu ilkkui puun oksalta ja lähti hitaasti tasapainottelemaan kauemmas puunrungosta, tarkoituksenaan hypätä alle ketunmitan päässä sijaitsevan puun runkoon oksalta.
//Tyrkky?
