Mehiläispentu
Kirjoittaja: Lonely Warrior
Suuni aukesi leveään haukotukseen ja kurkustani pääsi pienen pieni vingahdus. Räpyttelin vielä väsyneeltä tuntuvia silmiäni tiheästi ja yritin saada päiväunista johtuvan verkkaisuuden karistettua liikkeistäni. Katselin hetken maailmaa ympärilläni – tai emo kutsui sitä ‘pesäksi’ – silmät niin suurina, kuin vain millään pystyin. Olin ihan varma, että mitä enemmän silmäni olivat auki, sitä paremmin näin. Vaikka saattoi olettaa, että se ympärilleni auennut suuri maailma olisi se kaikista kiinnostavin juttu, niin ei se ollut, vaan maailmamme asukkaat. Meidän kodikkaassa maailmassamme asui monta kissaa, joiden nimiä olin yrittänyt painaa parhaani mukaan mieleeni. Tiesin ainakin Minttuliekin, Talvikkipennun, Laventelipennun, Kultapennun, Ratamopennun, Ampiaispennun, Kimalaispennun, emon ja isän. Emo oli varmasti ylpeä siitä, että minä huomasin aina kun maailmaamme ilmestyi aivan uusi kissa, jota emme vielä tunteneet. Se kuulemma vaati tarkkaavaisuutta. Ajatus emon antamista kehuista sai karvani pörhistymään tyytyväisenä.
Aloin liikuttelemaan kehoani vähän ja aloin liikkumaan hitaasti eteenpäin. Näin vähän matkan päässä jotain kummallista touhuavan Laventelipennun. Naaras oli helppo tunnistaa hänen nätin väristen silmiensä ja vaalean turkkinsa ansiosta. Uteliaisuuteni pennun touhuiluun heräsi, enkä malttanut olla menemättä vähän lähemmäksi. Matkassa aloituspisteestäni Laventelipennun luokse kuitenkin tuntui kestävän ikuisuus, mutta loppujen lopuksi saavutin kuin saavutinkin sammalvuoteen reunan ja jäin kököttämään siihen. Avasin silmäni taas aivan ammolleen nähdäkseni jokaisen naaraan liikkeen ja jäin tarkkailemaan, kuinka naaras suoristeli jalkojaan ja kokeili kestäisivätkö ne hänen painoaan. Mietin, osaisinkohan minäkin tehdä noin. Aloin vääntelehtiä paikallani ja yrittää samaa, mitä vanhempi pentu teki. Vähän ajan päästä Laventelipennun sininen katse osui kesken liikehdinnän minuun ja hän pysähtyi. Silloin myös minä lopetin kiemurtelemasta epämääräisellä tavalla – sillä siltä se minun yrittämänäni näytti – ja päätin avata suuni ja nostin kasvoilleni reippaan hymyn:
“Hei, mitä me oikein teemme?” Kallistin vähän päätäni ja katsoin minua vanhempaa pentua.
//Laventeli?
274 sanaa
