Merete
Herättyäni läksimme heti matkaan. Lohi kulki hiljaisena takani Harjus vierellään. Kolli oli tietysti kiinnostunut uudesta tulokkaasta, vaikka Lohi olikin paljastunut joukkion aiemmin tapaamaksi naaraaksi.
Kuljin yksin, koska Revontuli ja Tähdenlento kävivät hiljaista keskustelua kahden. Ei se minua niin häirinnyt, mutta pieni kateus Harjuksen huomion kohdepisteestä eli edelleen sisälläni. Mutristin huuliani ja keskityin kävelyn tasaiseen tahtin.
Yhtäkkiä Tähdenlento jättäytyi veljestään jälkeen ja puhui minulle: “Tiedätkös, aikoina kun asuimme aivan klaanien lähellä, opimme jonkin verran niiden tavoista.”
Räpäytin silmiäni kiinnostuneesti ja katsahdin Tähdenlentoon. Naaras näytti haluavan kertoa minulle jotakin, joten odotin hiljaa.
“Sinun ikäisenäsi klaanikissoista tulee sotureita. Ensin he ovat pentuja, sitten soturioppilaita ja sitten sotureja”, naaras naukui. Pidin uusien asioiden oppimisesta ja klaanielämä kyllä kiinnosti minua, mutta ihmettelin hiukan miksi naaras kertoi minulle moista.
“Ajattelin, että sinusta mahtaisi olla mukava tietää. Olet vähän kuin täysikasvuinen ja valmis pitämään huolta itsestäsi”, jatkoi Tähdenlento hymyillen. Kävellessämme olin ehtinyt pari kertaa miettiä, miksi vielä roikuin joukon kanssa, mutta sanat saivat minut samaan aikaan haluamaan lähteä ja pahkahtumaan onnesta, kun joku välitti ja tunsi minut.
“Kiitos, Tähdenlento”, vastasin varovasti ja vilkaisin uudelleen sinikilpikonnakuvioista naarasta, joka piti katseensa jaloissaan kompastumista välttääkseen.
//Tähtösetä saa jatkaa halutessaan
