Mesi
Kirjoittaja: Elandra
Painauduin Liljan kylkeä vasten peloissani, kun saniaiset alkoivat heilua. Tunsin, kuinka pienet kynteni liukuivat esiin ja karvani nousivat pystyyn. Olin hetki sitten ollut valmis hyökkäämään tulijan kimppuun, mutta aikeeni muuttui hetkessä. Tummanharmaa naaraskissa astui saniaisten läpi hiiri suussaan. Naaraan kasvoilla oli hyvin, hyvin tuima ilme ja hänen korvansa olivat luimussa. En edes uskaltanut vilkaista Liljaa päin. Emo pudotti hiiren maahan ja astui askeleen meitä päin.
”Anteeksi emo”, piipitin ennen kuin hän ehti sanoa sanaakaan. Painauduin maahan nolostuneena.
”Te tiedätte varsin hyvin, että metsä ei ole pentujen paikka! Me palaamme pesään, nyt”, emo naukui ankaralla äänellä ja tarttui taas hampaillaan hiireensä. Nousin tismalleen samaan aikaan ylös sisareni kanssa ja lähdin nolostuneena kävelemään emon edellä kohti pesää. Korvani olivat luimussa ja minua nolotti hyvin, hyvin paljon. Vilkaisin sisartani, joka vaikutti olevan vähintäänkin yhtä häpeissään. Astuin Liljan edellä pesään ja kävelin suoraan sen perälle. Emo tuli perässämme ja pudotti saaliinsa pesän toiselle laidalle. Tiesin, että meitä odottaisi pitkä puhuttelu ja todennäköisesti rangaistus. Syöttäisikö emot meidät ketuille tai muille metsän petoeläimille? Kasvoilleni hiipi kauhistunut ilme. Painauduin peloissani pesän seinämää vasten. Emo käänsi katseensa meidän suuntaamme. Se oli hyvin tuima. En ollut koskaan nähnyt emoa noin vihaisena.
”Te olisitte voinut kuolla!” hän huudahti ja pudisteli päätään pettyneenä.
”Anteeksi emo… Me vain luulimme, että sinä tarvitset apuamme, koska sinulla kesti niin kauan”, Lilja sopersi hiljaa. Minä en uskaltanut sanoa mitään. Ajatus ketuista pelotti minua ihan liikaa.
”Minä olen sanonut teille niin monta kertaa, että te ette poistu pesästä yksin! Ette vaikka mikä olisi. Mitä minä olisin tehnyt, jos kettu olisi napannut teidät?” emo esitti meille kysymyksen, johon en osannut vastata. Myöskään Lilja ei sanonut mitään. Emo ei vaikuttanut enää vihaiselta, vaan surulliselta. Hänen kasvoillaan oli hyvin, hyvin surullinen ilme. Naaras pudisteli päätään surkeana. Se sai minutkin surulliseksi. Astuin varovasti lähemmäksi emoa ja puskin kuonollani hänen jalkojaan. Lilja teki saman perässä.
”Älä ole surullinen meidän takiamme emo. Ethän ole surullinen? Me vain halusimme auttaa sinua niin kovasti”, kuiskasin hiljaa emolle ääni väristen. Hän siirsi katseensa minuun.
”Totta kai minä olen surullinen Mesi. Minun pahin pelkoni on teidän menettäminen. Jos menettäisin teidät, menettäisin kaiken, koska te olette minun elämäni. Enkö ole tehnyt sitä tarpeeksi selväksi, että te ette saa poistua ilman minua pesästä?” hän kysyi vaimealla äänellä. Nyt minulle tuli entistä pahempi mieli. En ollut ajatellut, miten pahalta emosta voisi tuntua. Hän oli laatinut säännön, jota me emme olleet totelleet.
”Me emme enää ikinä tee niin. Eikö niin Mesi?” Lilja kysyi ja käänsi katseensa minuun. Nyökkäsin.
”Pysymme pesässä niin kauan kuin sinä sanot niin”, lupasin ja nyökyttelin päätäni. Pieni hymy ilmestyi emon kasvoille. Hän painoi päänsä minun ja Liljan väliin ja alkoi kehrätä hiljaa.
”Mitä olenkaan tehnyt ansaitakseni näin upeat pennnut?” naaras esitti kysymyksen, johon ei mitä ilmeisemmin pitänyt vastata. Painauduin vasten emon isoa päätä ja aloin myös kehrätä. Minusta tuntui mukavalta, kun emo oli onnellinen.
Pian emo nousi ylös ja vakavoitui.
”Minun täytyy pian alkaa opettamaan teille selviytymistaitoja. En voi pitää teitä ikuisesti pesässä turvassa, vaan teidän on opittava selviytymään ilman minua”, hän totesi hiljaisella äänellä. Emo oli kertonut olevansa jo melko vanha, jonka vuoksi me olimme hänen pienet ihmeensä. Hänen mukaansa vanhat kissat menivät ensimmäisenä Tähtiklaaniin.
”Minä haluan oppia saalistamaan, jotta voin saalistaa sinulle ja pitää sinusta huolta, kun olen täysikasvuinen. Sinusta tulee klaanimme vanhus!” totesin hymyillen. Emo kertoi meille lähes joka ilta tarinoita neljästä klaanista. Se oli mielenkiintoista, vaikkakin minusta tuntui, että osa tarinoista oli pelkkiä tarinoita. Halusin kuitenkin uskoa niihin koko sydämestäni.
//Lilja? Sori tää on jotenki tosi tönkkö xd
// 568 sanaa
