Mesi
Kirjoittaja: Elandra
Olimme palanneet takaisin tyhjään pesäämme ja menneet heti nukkumaan. Minulla ei ollut voimia tehdä mitään, sillä matka takaisin kotiin oli tuntunut kestävän ikuisuuden. Se oli vienyt viimeisetkin voimani, eikä suru auttanut asiaa yhtään. En voinut uskoa, että emo oli poissa.
Raotin hitaasti silmiäni. Yllätyksekseni en nähnyt pesän tuttua seinää tai uloskäyntiä, vaan avaran nummimaiseman, jonka takana näkyi metsänraja. Katselin hämmentyneenä ympärilleni. Miten ihmeessä olin joutunut tällaiseen paikkaan, ja missä Lilja oli? Nousin hitaasti ylös ja maistelin ilmaa. Se oli täysin erilaista kuin kotona. Ilmassa leijaili erilaisten saaliiden hajut ja sekaisin kissojen tuoksuja. Säpsähdin, kun huomasin kimaltelevan kissan lähestyvän minua. Häntä seurasi viisi muuta kissaa. Kaikkien kissojen turkit hehkuivat, aivan kuin kissat olisi tehty tähdistä. Samassa keksin, että olin Tähtiklaanissa. Olinko minä kuollut nukkuessani? Säikähdin kuullessani askeleita takaani. Tulijat eivät omanneet tähtiturkkeja muiden kissojen tavoin. Heidän turkkinsa olivat aivan tavalliset, ja toinen tulijoista oli Lilja. Huokaisin helpotuksesta nähdessäni rakkaan siskoni. Hänen takanaan sen sijaan käveli punertava naaras, joka näytti olevan yhtä hämmentynyt kuin mekin.
”Tervetuloa Tähtiklaaniin”, vaaleanharmaa tabbykuvioinen kolli naukui. Olin keksinyt olinpaikkamme jo aiemmin, mutta tuntematon punaruskea naaras oli hyvin hämmentyneen oloinen.
”Minne?” hän kysyi ja katseli ihmeissään tähtikissoja. Paikka oli mielestäni kauniimpi kuin yksikään näkemäni paikka. Tähdet tuikkivat kirkkaina taivaalla ja valaisivat koko alueen.
”Te olette täällä, koska teidät on valittu. Vain te voitte pelastaa Tähtiklaanin täydelliseltä tuholta ja perustaa uuden klaanin, Eloklaanin”, tabbykuvioinen kolli jatkoi vastaamatta punertavan kissan kysymykseen. Uusi klaaniko? Mutta klaanithan tuhoutuivat vuodenaikoja sitten! Olin varma, että tämä oli pelkkä uni, jonka mielikuvitukseni sai aikaan. Halusin kuitenkin tietää lisää.
”Minä olen Rantatähti, Myrskyklaanin viimeinen päällikkö”, kollikissa esittäytyi.
”Mutta eihän se ole mahdollista. Kuolonklaani on ainoa olemassa oleva klaani. Missä minä olen?” punertava kissa kysyi nyt hieman tympääntyneenä siitä, että hän ei saanut vastausta kysymykseensä. Rantatähti nyökkäsi rauhallisesti.
”Tähtiklaani on paikka, jonne kaikki rauhan ja hyvyyden puolesta taistelevat pääsevät kuolemansa jälkeen. Kuolonklaani ei suinkaan ole aina ollut ainoa klaani, vaan sitä ennen oli enemmän klaaneja. Kuolonklaani asui heidän kanssaan, mutta klaani häädettiin ikuisiksi ajoiksi. Klaanisi oli kovin häpeissään häviöstään, jonka vuoksi he kielsivät asiasta puhumisen. Haluatko kysyä vielä jotakin, Minttutassu?” Rantatähti kysyi. Oliko joku klaaneista yhä pystyssä? Rantatähti oli kutsunut klaania Kuolonklaaniksi. Pelkkä nimi sai kehossani aikaan kylmiä väreitä. Millainen mahtoi olla klaani, jonka nimessä oli kuolema. Minttutassuksi kutsuttu naaras pudisteli päätään.
”Hyvä. Tahdotte varmasti tietää enemmän tehtävästänne, joten minäpä kerron. Jo vuodenaikojen ajan kissat ovat hiljalleen menettäneet uskonsa Tähtiklaaniin. Lilja ja Mesi, te olette viimeiset kissat, jotka uskovat Tähtiklaaniin. Teidän täytyy levittää ilosanomaa uskosta, jotta Tähtiklaani ei katoa lopullisesti”, kollikissa selitti vakavalla äänellä.
”Onko emo Tähtiklaanissa?” Lilja uskaltautui kysymään ja kävi katseellaan läpi tähtiklaanilaisia, jotka olivat saapuneet luoksemme. Rantatähti nyökkäsi.
”Hän pääsi Tähtiklaaniin”, entinen päällikkö vastasi. Tieto siitä kohensi mieltäni. Emolla oli nyt kaikki hyvin, kun hän oli päässyt Tähtiklaaniin. Tuleva tehtävä kuitenkin pelotti minua. Miten ihmeessä me voisimme perustaa klaanin, kun emme me tienneet tällaisista asioista mitään?
”Mutta miten ihmeessä minä liityn mitenkään Tähtiklaaniin tai uuden klaanin perustamiseen?” Minttutassu kysyi hämmentyneenä. Silloin vasta kiinnitin huomiota naaraan outoon nimeen. Miksi nimi ei ollut vain Minttu?
”Sinusta on määrä tulla Eloklaanin ensimmäinen soturi. Tehtävänäsi on kerätä kannattajia Kuolonklaanissa ja saada Punatähti hyväksymään se, että Eloklaani asettuu Kuolonklaanin rajanaapuriksi. Muista, että et saa mainita sanallakaan kenellekään Tähtiklaanista tai saamastasi unesta. Kettuaskel ja Laineloiske tulevat kertomaan tehtävästäsi tarkemmin tulevaisuudessa”, Rantatähti kertoi ja viittoi hännällään kahden tähtikissan suuntaan.
”Tulevaisuudessa? Mutta hehän ovat kuolleet, miten he voivat kertoa meille tulevaisuudessa mitään?” kysyin hämilläni.
”Tästä lähtien tapaatte tähtikissoja unissanne. He opettavat teille taitoja, joita tarvitsette tehtävienne suorittamisessa”, Rantatähti kertoi.
”Mitkä meidän tehtävämme ovat?” Lilja älysi kysyä. Itse en ollut tajunnut, että minun tehtäväni olisi jotenkin erilainen kuin Minttutassun, vaikka tietenkin se oli. En minä kuulunut mihinkään klaaniin, enkä edes tiennyt missä se oli! Miten ihmeessä löytäisimme sinne?
”Sinusta on määrä tulla Eloklaanin ensimmäinen parantaja. Parannat sairaita kissoja ja pääset vaihtamaan kieliä joka puoli kuu Tähtiklaanin kanssa. Neuvot päällikköäsi, joka tulee olemaan veljesi Mesi. Meden tehtävä on perustaa klaani ja vastaanottaa Tähtiklaanilta yhdeksän henkeä sekä päällikkönimensä. Me autamme teitä niin paljon kuin suinkin pystymme”, tabbykuvioinen kolli lupasi.
”Nyt meidän kuitenkin on mentävä, sillä aika on loppu tältä kerralta. Tapaamme pian, pitäkää itsestänne huolta”, kolli naukui. Ei mennyt kauaakaan, kun uni hälveni ja kissat katosivat näköpiiristäni. Pian myös nummimaisema ja kaukana näkyvä metsä katosivat.
Avatessani silmäni uudestaan, olin taas pesässämme. Nousin nopeasti istumaan ja katselin hämmentyneenä ympärilleni. Olipa se outo uni. Tökkäsin kuonollani Liljan varovasti hereille. Halusin kertoa hänelle oudosta unesta. Kerroimme usein näkemiämme unia toisillemme, sillä niissä tapahtui aina kaikkea kummallista. Tämä uni oli ollut pelottavan todentuntuinen.
//Lilja?
// 744 sanaa
