Mesitähti
Kirjoittaja: Elandra
Toisin kuin edelliset, tämä päivä oli ollut varsin tapahtumarikas. Olimme partion kanssa törmänneet reviirillämme harhailevaan erakkoon, joka oli ollut kylmissään ja nälissään. Salamaksi esittäytynyt nuorukainen oli lähtenyt mielellään Eloklaanin leiriin kylmyyttä karkuun. Pienen juttuhetken jälkeen, Salama oli kiinnostunut Eloklaaniin liittymisestä.
Siispä nuori kissa oli nimetty Eloklaanin oppilaaksi ennen aurinkohuippua. Koska Omenahuuman soturinimityksestä oli jo aikaa, olin päättänyt nimetä itseni Salamatassun mestariksi. Salamatassu tapitti minua keltaisilla silmillään. Kun päätin kokouksen, tuore oppilas loikkasi edelläni alas Litteäkiveltä.
”Eloklaanissa on sotureita, jotka puolustavat klaania, tarkastavat rajoja ja saalistavat klaanille. Sinustakin tulee soturi, kunnes koulutuksesi on valmis”, selitin raidalliselle kissalle, joka edelleen katsoi minua.
”Oppilaat tunnistaa nimestä, joka päättyy sanaan -tassu. Pentujen pääte on -pentu, ja sotureiden päätteet vaihtelevat. Päälliköillä pääte on poikkeuksetta -tähti. Klaanissa on sotureiden lisäksi myös parantaja, joka tuntee erilaisia yrttejä ja tietää paljon sairauksista ja niiden hoitamisesta. Kuningattaret ovat sotureita, jotka hoitavat pentuja eivätkä tee silloin soturin hommia. Klaaninvanhimmat taas ovat eläköityneitä sotureita ja parantajia, jotka ovat niin vanhoja, etteivät kykene enää sotureiden tehtäviin”, selostin rauhallisella äänellä niin, että nuori kissa pysyi koko ajan selityksieni mukana. Salamatassu nyökytteli päätään sitä mukaan, kun puhuin.
”Siinä taisi olla juuri nyt tärkeimmät asiat, mitä sinun tulee tietää. Sinulla on ollut rankka päivä, joten pyydä jotakuta oppilaista auttamaan sinua petisi tekemisessä ja mene sitten lepäämään. Esittelen sinulle huomenna Eloklaanin reviiriä ja kerron lisää klaanimme tavoista ja säännöistä”, naukaisin ystävällisesti hymyillen.
Salamatassu katseli ympärilleen yrittäen etsiä kissaa, joka voisi häntä auttaa. Koivutassu oli kadonnut pääaukiolta jonnekin.
”Tuulitassu!” kutsuin kyyhkynharmaata oppilasta, joka oli juuri astelemassa oppilaiden pesään. Naaras käännähti puoleemme ja tassutti luoksemme kysyvä ilme kasvoillaan.
”Näyttäisitkö Salamatassulle oppilaiden pesän ja auttaisitko häntä vuoteen tekemisessä. Jos vain ehdit, voisit näyttää hänelle myös leiriä”, pyysin rauhallisella äänellä. Tuulitassu vilkaisi Salamatassua ja nyökkäsi.
”Tietenkin. Seuraa minua”, naaras pyysi ja viittoi Salamatassun peräänsä.
// 294 sanaa
