Mesitähti
Kirjoittaja: Elandra
Viheryskä oli selätetty, ja Eloklaani voimistui entisestään. Viimeksi eilen olin nimittänyt kolme oppilasta sotureiksi. Kaurisuni, Lieskakajo ja Putouslaulu istuivat yhä leirin pääaukiolla hiljaa vahtien leiriä. Olin saapunut hetki sitten leirin pääaukiolle nauttimaan hiljaisuudesta. Tumma taivas oli pilvien peitossa. Pian aurinko nousisi vieden mukanaan synkkyyden, joka varjosti parhaillaan metsää.
Kun olin istuskellut tarpeeksi kauan, astelin kolmikon luokse. He istuivat rivissä leirin keskustassa, kukin tarkkaillen ympäristöään.
”Huomenta, yövartionne on nyt tullut päätökseen”, lausahdin rauhallisella äänellä, ja kaikki kolme kissa käänsivät yhtä aikaa katseensa minuun.
”Kiitos”, Kaurisuni sanoi hymyillen. Olin kiitollinen siitä, että poikani oli selvinnyt viheryskästä. Kolme tuoretta soturia suunnistivat yhtä matkaa kohti sotureiden pesään, ja minä jäin yksikseni istumaan tyhjälle pääaukiolle.
Vajosin omiin ajatuksiini. Aurinkokajo oli päässyt pois pentutarhalta, kun Loistotassu oli saanut oppilasnimensä. En voinut kohdata sinikilpikonnakuvioista naarasta, vaan olin tehnyt parhaani vältelläkseni häntä. Olin ihan surkea kumppani. Mitä enemmän asiaa mietin, sitä enemmän se alkoi ahdistamaan. Aurinkokajo oli upea kissa, muttei vain oikea minulle.
”Taasko sinä olet ajatuksissasi?” tulija sai minut säikähtämään. Käänsin nopeasti katseeni Minttuliekkiin, joka oli saapunut vierelleni kuin tyhjästä. En ollut tajunnut olleeni niin ajatuksissani, etten huomaisi lähestyvää kissaa Punaruskea kissa katsoi minua sinisillä silmillään.
”Onko kaikki hyvin?”
Kohautin lapojani.
”Ajatukset kiusaavat, olen edelleen yhtä hukassa kuin aiemminkin”, totesin synkkä ilme kasvoillani. Minttuliekki katsoi minua pahoillaan.
”Tahdotko jutella?” varapäällikkö kysyi ystävälliseen tapaansa. Sydäntäni lämmitti se, miten hyvän ystävän olinkaan Minttuliekistä löytänyt.
”Lähdettäisiinkö kävelylle?” ehdotin varovasti, kun huomasin Aurinkokajon sinikilpikonnakuvioisen turkin leirin pääaukiolla. Väsyneen näköinen naaras katseli ympärilleen ja hymyili huomatessaan minut. Hymyilin kumppanilleni takaisin, joskin hyvin väkinäisesti.
Sillä silmänräpäyksellä viitoin Minttuliekin perääni odottamatta soturin vastausta. Naaras kulki takanani kohti piikkihernetunnelia.
Kun pääsimme ulos hämärästä tunnelista, käännyin katsomaan Minttuliekkiä pahoitellen.
”Anteeksi, en tiedä mikä minua vaivaa. En vain voi kohdata Aurinkokajoa.”
//Minttu?
// 284 sanaa
