Mesitähti
Kirjoittaja: Elandra
En pitänyt rangaistusten antamisesta, mutta keskusteltuani Korppisiiven, Hiilihampaan ja Lieskakajon kanssa, olimme nähneet parhaaksi antaa pienen rangaistuksen Kultatassulle karkaamisesta. Vaikka uskoin naaraan oppineen jo läksynsä, en voinut sivuuttaa muiden asiaan osallisten mielipiteitä. Korppisiipi ja Hiilihammas olivat olleet vähällä menettää poikansa karkaamisen vuoksi. Rangaistus ei tietenkään ollut iso, vaan Kultatassun soturikoulutuksen aloitusta lykättiin neljäsosakuulla.
Ampiaispentu oli ollut pari päivää parantajan pesällä, ja tänäaamuna Liljatuuli oli tullut pesälleni mukanaan ikäviä uutisia. Hän oli kertonut, että Ampiaispennun nuha oli muuttunut viheryskäksi. Pelkkä taudin nimi sai kylmät väreet kulkemaan selkäpiitäni pitkin. Viime lehtikatona viheryskä oli riepotellut Eloklaania ja myös minua. Olin menettänyt siihen kurjaan tautiin yhden hengistäni. Parantajat olivat eristäneet pesänsä, jotta viheryskä ei pääsisi leviämään. Olin luvannut tiedottaa klaanille asiasta pikimmiten, kunhan aamun partiot saapuisivat leiriin.
Istuin hermostuneena leirin pääaukiolla, Litteäkiven lähellä. Katsoin, kuinka Hiilihammas leikki pentujen kanssa pentutarhan edustalla. Kolli vaikutti iloiselta, joten päättelin ettei hän vielä tiennyt poikansa sairastumisesta.
Kun viimeinen auringonlaskun aikaan leiristä lähtenyt partio oli saapunut takaisin, odotin vielä hetken. Vedin syvään henkeä ja loikkasin Litteäkiven päälle. Ikävien uutisten kertominen klaanille ei ollut koskaan mukavaa. Kutsuin eloklaanilaiset koolle. Puheensorina lakkasi, ja kissat asettuivat Litteäkiven ympärille. Huomasin myös Liljatuulen ja Leimusilmän astuvan ulos parantajan pesältä, joskin kaksikko jäi etäälle muista.
”Hyvät eloklaanilaiset”, aloitin voimakkaalla äänellä, jotta kaikki aukiolla olevat kuulisivat puheeni, ”joudun kertomaan ikäviä uutisia.” Siihen väliin pidin pienen tauon, kun etsin helpointa tapaa kertoa viheryskästä pelottelematta klaanilaisia liikaa.
”Toivoimme selviävämme tämän lehtikadon yli ilman sairauksia, mutta nyt näyttää siltä, että Ampiaispentu on sairastunut viheryskään. Hänen vointinsa on toistaiseksi vakaa, mutta sairaus on otettava vakavasti. Tästä eteenpäin parantajan pesälle saavat mennä vain sairastuneet ja parantajat. Liljatuuli, tulisitko tänne kertomaan viheryskän yleisimmistä oireista, jotta muut eloklaanilaiset voivat tarkkailla oireitaan”, käänsin katseeni sisareeni, joka lähti heti sanani kuultuaan kävelemään kohti Litteäkiveä. Kissat väistivät tummaturkkista naarasta. Liljatuuli loikkasi vierelleni Litteäkiven päälle, ja alkoi kertoa viheryskän yleisimmistä oreista. Hän painotti, miten pienetkin oireet voivat olla merkki alkavasta viheryskästä, joten niistäkin olisi hakeuduttava nopeasti parantajan pesälle.
Parantajakissa myös kertoi, että pennut ja klaaninvanhimmat olisi hyvä pitää turvassa taudilta.
”Mielestäni olisi parasta, että kukaan ei toistaiseksi vieraile myöskään klaaninvanhimpien pesällä tai pentutarhalla, ellei ole aivan pakko”, parantaja ehdotti ja käänsi kysyvän katseensa minuun. Vaikka ajatus tuntuikin inhottavalta, tiesin Liljatuulen olevan oikeassa.
”Eli tästä lähtien myös pentutarha ja klaaninvanhimpien pesä eristetään”, pidin pienen tauon etsiessäni katseellani Kultatassua, joka istui melko lähellä oppilaiden pesää, ”Kultatassu, sinun tehtäväsi olkoon klaaninvanhimpien, kuningattarien ja pentujen ruokkiminen. Huolehdi, että he saavat riittävästi tuoresaalista päivän aikana.”
Hunajanvärinen naaraskissa kohtasi katseeni ja vastasi nyökäten. Päätin kokouksen siihen, mutta lupasin vielä vastata kysymyksiin, jos joillain sellaisia oli.
//422 sanaa
