Mesitähti
Kirjoittaja: Elandra
”Mesitähti! Sinun täytyy tulla leiriin! Minttuliekki synnyttää!” Nokkospilven ääni kantautui korviini puiden lomasta. Ruskeanvalkea kolli kiiruhti hengästyneenä luokseni. Tämä oli mitä ilmeisimmin juossut tänne leiristä saakka. Katsahdin poikaani ja aloin etsiä katseellani kissan, jolle voisin ilmoittaa lähdöstäni. Joutuisin jättämään harjoitukset tähän, sillä Minttuliekki tarvitsi minua juuri nyt.
”Voisitko sinä ilmoittaa jollekin harjoituksissa mukana olevalle soturille, että minun täytyy lähteä?” pyysin poikaani, joka nyökkäsi. Nokkospilvi oli ottanut suhteeni Minttuliekkiin parhaiten kolmesta klaaniin jääneestä pennustani. Rastaskukka ei ollut puhunut juurikaan minulle Daisyn lähdön jälkeen, ja Kaurisunikin vaikutti olevan poissa tolaltaan. Toivoin, että kaksikko sopeutuisi tilanteeseen, vaikka se oli varmasti heillekin vaikea.
Kun Nokkospilvi oli antanut myöntävän vastauksen, en jäänyt odottelemaan. Lähdin juoksemaan niin nopeasti kuin suinkin vain pääsin kohti Eloklaanin leiriä. Jokea ylittäessäni olin varovainen, koska joen yli kaatuneen puun runko oli yhä liukas yökosteuden jäljiltä.
Vatsassani muljahteli, kun ajattelin syntyviä pentujani. Toivoin voivani olla heille parempi isä kuin Karpalonenälle, Nokkospilvelle, Rastaskukalle, Kaurisunelle ja Loistotassulle.
Kun saavuin leiriin, kiiruhdin suoraan pentutarhalle. Ratamopentu ja Kultapentu olivat Utusielun kanssa pesän ulkopuolella. Kuljin heidän ohitseen tervehtimättä.
Puskin sisään pesään, löytäen nopeasti vuoteellaan makaavan punaruskean kuningattaren. Kaikki näytti olevan hyvin. Katseeni kiinnittyi nopeasti pieniin, kiemurteleviin pentuihin, jotka tarmokkaasti painelivat emonsa vatsaa piipittäen hiljaa.
”Ne syntyivät jo”, huokaisin hiljaa ja istuin alas. Enää minulla ei ollut kiire minnekään. Ihailin vain maailman kauneinta ihmettä.
”Niin tekivät. He ovat kaikki terveitä ja hyvinvoivia”, Liljatuuli naukaisi pehmeällä äänellään ja kohtasi katseeni, ”onnea.”
”Kiitos”, kuiskasin sisarelleni liikuttuneena. Halusin hoitaa tämän pentueen paremmin kuin aiemmat. En ollut ollut tarpeeksi läsnä vanhempien pentujeni ollessa pieniä, ja Loistotassua edes tuskin tunsin. En antaisi näille pennuille koskaan tapahtua mitään.
//Minttu tai pennut
// 264 sanaa
