Mesitähti
Kirjoittaja: Elandra
Olin toipunut taistelusta kettua vastaan täysin ennalleni muutamassa päivässä. Sain kiittää Tähtiklaania siitä, sillä kuoltuani he olivat parantaneet haavojani niin, etteivät ne olleet enää kuolettavat. Olin kiitollinen, että kettu oli ottanut juuri minut niin tiukasti otteeseensa. Jos se olisi ollut Varjoliekki tai Kalla, he olisivat kuolleet lopullisesti. Tämän jälkeen minulla oli enää kolmea henkeä jäljellä ja kuusi menetetty.
Ennen täysikuuta olin käynyt Henkäystähden juttusilla Kuolonklaanin leirissä. Olimme sopineet järjestävämme taas kokoontumisia aina täydenkuun aikaan. Olin iloinen, että pystyimme elämään taas sovussa rajanaapureidemme kanssa. Sota oli luonut paljon kitkaa klaanien välille, mutta toivoin sen hälvenevän, kun pääsisimme palaamaan normaaliin elämään. Kun eloklaanilaiset tapaisivat kuolonklaanilaisia kokoontumisessa, he voisivat muistaa, että naapuriklaanin jäsenet olivat myös aivan tavallisia kissoja. Vaikka he elivätkin eri elämää ja erilaisten sääntöjen alaisina, oli jokaisen heistä henki yhtä arvokas kuin eloklaanilaistenkin.
Kun johdatin klaanini Kivikukkulalle, Kuolonklaani oli jo paikalla. Ilmapiiri oli aluksi hyvin kireä, ja eloklaanilaiset hakeutuivat istumaan mahdollisimman etäälle kuolonklaanilaisista. Se oli ollut odotettavissa, mutta toivoin ilmapiirin muuttuvan kokoontumisen alun myötä. Oli ymmärrettävää, että juuri sodassa toisiaan vastaan olleet kissat eivät voisi heti luottaa toisiinsa. Kävelin Henkäystähden luokse ja tervehdin tätä hännän heilautuksella. Kuolonklaanin päällikkö nyökkäsi. Hänen vierellään seisoi mustaturkkinen naaras, jonka tunnistin Pimentovarjoksi, Kuolonklaanin varapäälliköksi.
Korppisiipi kulki minun perässäni, sillä tavallisesti päälliköt ja varapäälliköt keskustelivat kokoontumisen aikana keskenään.
”Miten te voitte?” kysyin rauhallisella äänellä, haluten vilpittömästi tietää vastauksen kysymykseeni. Henkäystähti päästi ilmoille tuhahduksen.
”Ei sillä ole mitään merkitystä. Me emme ole ystäviä, emmekä tule olemaankaan”, raidallinen päällikkö naukui ja kohdisti kylmän katseensa minuun. Hänen terävä ja hitusen töykeä ulosantinsa ei säikyttänyt minua.
”Eikä meidän pidäkään olla. Voin siitä huolimatta olla kiinnostunut teidän voinnistanne”, vastasin rauhallisella äänellä, ”mutta kenties voimme vaihtaa klaanimme kuulumisia paremmin sitten, kun kokoontuminen alkaa virallisesti.”
KP-boosti käytössä
