Mesitähti
Kirjoittaja: Elandra
Partio oli löytänyt väsyneen erakon vaeltelemasta Eloklaanin reviirillä. Partion johtaja oli katsonut parhaaksi tuoda erakon leiriimme. Olin kiitollinen siitä, sillä mielestäni ketään ei saisi jättää puolikuntoisena luonnon armoille ilman ruokaa tai suojaa. Kellanpunainen naaras oli kertonut nimensä olevan Skafia. Olin tietenkin toivottanut hänet tervetulleeksi Eloklaaniin muutamaksi päiväksi, kunnes kissa olisi valmis jatkamaan matkaansa.
Leirin pääaukio suorastaan pursusi kissoja, kun kaikki olivat tulleet ihmettelemään leiriin saapunutta muukalaista. Kukaan ei kuitenkaan kertonut olevansa eri mieltä siitä, että meidän pitäisi auttaa Skafiaa keräämään voimiaan.
Astelin pentutarhan liepeille, jonne Hiilihammas oli nuoren erakkonaaraan tuonut. Uskalsin olettaa, että tabbykuvioinen soturi oli esitellyt vieraallemme oman jälkeläisensä. Tyrskypentu tuijotti Skafiaa kuitenkin kammoksuen. En ollut yllättynyt pienokaisen reaktiosta. Oli takuulla outoa, miten vieras kissa oli yhtäkkiä ilmestynyt leiriimme kuin tyhjästä.
”Tule, esittelen sinulle leiriä”, vierelläni seissyt Aurinkokajo kehräsi Skafialle ja viittoi nuorukaisen peräänsä. Skafia hymyili lämpimästi kumppanilleni ja lähti tuon perään kierrokselle. Käänsin pääni kaksikon suuntaan.
”Mesitähti, mitä tuo tekee täällä? Eihän hän ole klaanikissa!” Tyrskypentu huudahti sillä hetkellä ja otti muutaman askeleen minua kohti. Käännyin rauhallisesti pennun puoleen.
”Olet oikeassa, Skafia ei ole klaanikissa. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettemmekö me voisi auttaa häntä. Skafia on väsynyt ja nälissään, eikä hän pärjäisi yksin metsässä montaa päivää. Jokaisen kissan elämä on arvokas, ja meidän tehtävämme on vaalia elämää”, selitin pennulle pehmeällä äänellä ja vilkaisin tuon takana seisovaa Korppisiipeä. Onnekseni kuningatar ei vaikuttanut pahastuvan siitä, miten valistin Tyrskypentua.
//Tyrsky?
// 228 sanaa
