Mesitähti
Kirjoittaja: Elandra
Pennut seurasivat minua innoissaan ulos pesästä. Myös Paatsamapentu oli lähtenyt mukaan, eikä se haitannut lainkaan. Oli hyvä, että pentu tuli toimeen muiden kanssa ja pääsi sillä tavalla mukaan klaanielämään. Olin myös kiitollinen siitä, että pentumme hyväksyivät naaraan joukkoonsa, vaikka hän ei heidän pentuetoverinsa ollutkaan.
Aurinkokajo oli tullut mukaamme. Hän oli jättäytynyt pienen jononkaltaisen rykelmän perälle, jotta pennut pysyisivät koko ajan näkökentässämme. Viiden pennun kaitseminen yksin leirin pääaukiolla tulisi olemaan haastava tehtävä. Johdatin juuri pennut oppilaiden pesältä Litteäkiven luokse. He katselivat kiveä hämmästellen.
”Tahdotteko käydä Litteäkiven päällä?” kysyin pennuilta. Rastaspentu katsoi minua suurilla silmillään yllättyneesti.
”Onko se mahdollista?” naaraspentu kysyi. Naurahdin pienesti ja puskin kuonollani pienokaisen turkkia kehräten.
”On tietenkin. Ei Litteäkivi ole keneltäkään kielletty. Jokainen eloklaanilainen kissa pääsee jossain vaiheessa elämäänsä Litteäkiven päälle. Nimittäessäni kissoja oppilaiksi tai sotureiksi, kutsun heidät aina kanssani Litteäkivelle. Tahdon sillä tavalla kertoa eloklaanilaisille, että kaikki ovat kanssani tasavertaisia, ja ansaitsevat siis paikkansa Litteäkivellä”, kerroin rauhallisella äänellä. Pennut kuuntelivat juttujani aina mielellään, mutta nyt heillä tuntui olevan keskittymisvaikeuksia. En tosin ihmetellyt lainkaan, sillä leirissä oli niin paljon uusia asioita. Kissat kulkivat ohitsemme, ja pennut tuntuivat kiinnostuvan kissoista.
”No, kuka tahtoo mennä ensin?” kysyin ja vilkaisin pentuja kysyvästi. Katseeni kiinnittyi hetkeksi Kaurispentuun. Kolli tuntui olevan jälleen omissa maailmoissaan.
//Pennut? Sori tönkkö XD
// 201 sanaa
